Suusta suuhun valkokangas

Kateeksi käy Javier Bardemia. Espanjan tämän hetken varmasti tunnetuin miesnäyttelijä kun on useimmissa elokuvissaan saanut olla mitä kauneimpien naisnäyttelijöiden vastaparina. Syynä on tietysti espanjalaisen elokuvan ja muunkin kulttuurin korostunut seksuaalisuus, joka intohimoissaan tarvitsee elääkseen niin machoja miehiä kuin tulikuumia kaunottaria. Bardem on myös oiva näyttelijä; miehinen kohkaaminen ei onnistuisikaan pelkän falloksen varassa, siihen tarvii myös sisäistyä tuntein.

Elokuvassa Suusta suuhun Bardemin vastanäyttelijänä on italialaissyntyinen Aitana Sanchez-Gijon. Bardem esittää pizzakuski Victoria, joka haaveilee elokuvaroolista. Hän pääsee harjoittelemaan näyttelijänkykyjään seksipuhelinyrityksessä, jossa työskenteleminen paljastuukin varsin hauskaksi hommaksi. Toki aluksi asiakkaan viettely tuntuu paljon vaativammalta kuin näyttelemiskoe valmisteilla olevaa elokuvaa varten. 99-prosenttisesti miesvaltaisen asiakaskunnan keskeltä erottuu erään kerran varsin eroottisesti kujertava Amanda (Sanchez-Gijon). Victor rakastuu heti.

Tapahtumat jatkuvat käänteikkäästi, kun Victor ja Amanda tapaavat toisensa kasvoista kasvoihin. Kuvioon tekee tunkua myös Victoriin rakastuva miesasiakas. Suusta suuhun käydäänkin melkoista slapstickia: henkilöt tunteineen törmäilevät toisiinsa mitä kummallisimmissa merkeissä, usein heille itselleenkin jokseenkin hämärissä yhteyksissä. Käänteet eivät kuitenkaan ole kovin hauskoja saati dramaattisia. Lopulta elokuva korostaa varovaisesti suvaitsevaisuutta ja rohkeutta seksuaalisuuskysymyksissä.

Suusta suuhun tekijät ovat ilmeisesti halunneet tehdä hyväntuulisen elokuvan aiheesta, joka yleensä nähdään elokuvissa varsin kyynisessä valossa. Elokuvan kyllä katsoo läpi viihtyen, mutta monista herkullisesti virittyneistä kohtauksista jää odottamaan lisäpotkua. Tuntuu, kuin tekijät eivät olisi ideoineet kohtauksia loppuun tai sitten eivät vain ole uskaltaneet olla tarpeeksi räävittömiä. Sellaista omintakeista vimmaa kuin vaikkapa Almodovarin tai Lunan seksuaalisen arjen tai fantasian kuvauksissa näkee, jää ohjaaja Pereiralta kaipaamaan. Näin elokuvasta jääkin eniten mieleen siitä ajoittain kuulastuva eroottisuus, josta henkilökohtainen kiitos Aitana Sanchez-Gijonille.