Bambi – tarina metsän elämästä valkokangas

Walt Disneyn vuoden 1942 klassikkoanimaatio Bambi on aikojen saatossa saavuttanut niin ikonisen aseman, että lähes kaikki Bambiin viittaavaa linkittyy nykykulttuurissa siihen. Monikaan ei enää muista tai tiedosta, että animaatio perustuu ympäristökirjallisuuden klassikoksi nostettuun itävaltalaisen Felix Saltenin teokseen Bambi: Tarina metsästä (1923). Kahteen osaan jaettu tarina kertoo metsäkauriin vasan varttumisesta ja miten nuori metsäkauris oppii äitinsä menetettyään asioita vanhalta kaurisruhtinaalta. Disneyn animaatio perustui romaanin alkuosaan.

Nyt Saltenin tarina on saanut uuden elokuvasovituksen ranskalaisen luontoelokuvan muodossa. Bambi – tarina metsän elämästä on Michel Fesslerin luomus. Hänet muistetaan kahdenkymmenen vuoden takaisen suuren suosion saavuttaneen Pingviinien matkan (2005) käsikirjoittajana. Bambissa on pitkälti sama ajatus eli luontodokumentin sijaan kyse on tarinallistetusta luontoelokuvasta, jonka pääosassa ovat oikeat eläimet omassa luonnollisessa ympäristössään.

Meillä tämän kaltaiset luontoelokuvat ovat tulleet tutuiksi Metsän, Järven ja Tunturin tarinoiden kautta. Matila Röhrin tuottamat luontoelokuvat ovat olleet menestyksiä ja keräsivät teattereihin runsaasti katsojia. Eniten Bambissa on kuitenkin yhtymäkotia suomalais-ranskalaiseen Ailoon (2018), joka kertoi poronvasan elämästä pitkälti samaan tapaan kuin Bambi kertoo kauriinvasasta. Elokuvia yhdistää myös tarpeeton kertojaääni.

Bambissa kuultavan Arja Korisevan ääni sopii kyllä kokonaisuuteen paremmin kuin Peter Franzénin puhe aikanaan Ailossa. Bambissa kertojaäänen rooli ei onneksi ole kovin suuri, mutta tarpeeton se on silti, sillä ylimääräinen selostus vie ilmaisuvoimaa kuvilta. Kuvien selostaminen on kuin epäluottamuslause katsojan kykyyn lukea ja ymmärtää kuvallista kerrontaa. Kun kertojaa käytetään, selostuksen soisi tuovan kokonaisuuteen tiedollista lisäarvoa, mutta tämä jää yhtä vähäiseksi niin Bambissa kuin aikanaan Ailossa. Bambissa ei vaivauduta edes tarkentamaan, mistä kaurislajista on kyse. Saltenin alkuperäisteksti kertoi metsäkauriista, mutta Bambissa kauriit vaikuttavat olevan isokauriita.

Tiedolliset yksityiskohdat ovat kuitenkin tarinallistetussa luontoelokuvassa sivuseikka. Olennaisempaa on eläinten näyttäminen omassa elinympäristössään ilman tarpeettomasti inhimillistettyjä käytöspiirteitä. Visuaalisesti huoliteltuna ja pituudeltaan maltillisena elokuva täyttää tehtävänsä ihmisen luontosuhdetta muovaavana. Eläimen elämälle annettava itseisarvo on asia, joka nyky-yhteiskunnassa tulisi tunnustaa yhä laajemmin.

Koko perheen joulunajan elokuvaelämyksenä Bambi ottaa paikkaansa. Se sopii myös perheen pienimmille, sillä se on Bambin äidin menetyksen osalta huomattavasti viitteellisempi ja vähemmän traaginen kuin Disneyn animaatio. Tässä suhteessa K7-ikäraja on jopa aavistuksen ylimitoitettu, vaikka toisaalta aivan nuorimmille elokuva saattaa ylipäätään olla hieman hankalasti hahmotettava.

Bambi – tarina metsän elämästä jatkaa ranskalaisten vahvaa perinnettä luontoelokuvien parissa, vaikka kauriin tarina jääkin valovuoden karhun tarinasta Jean-Jacques Annaudin luontoelokuvien klassikossa Karhu (1988).