Aatos ja Amine valkokangas

Aatos ja Amine on Reetta Huhtasen ensimmäinen pitkädokumentti. Se kuvaa 6-vuotiaan suomalais-chileläisen Aatoksen elämää Brysselin Molenbeekissa, jossa Aatos pohdiskelee jumalien ja uskonnon merkitystä. Mietinnät heijastuvat hänen ystävyyssuhteisiinsa, joista tärkeimmäksi nousee muslimitaustainen Amine.

Kokemuksia herättelee ja sävyttää Molenbeekin kaupunginosa, joka on suhteellisen monikulttuurinen, köyhä ja tiuhaan asuttu. Alueella on huono maine eurooppalaisen terrorismin keskuksena, ja näitä jännitteitä dokumentissakin näkyy sotilaiden ja mielenosoitusten läsnäolon kautta. Aatoksen ja Aminen lapsuus ja ystävyys asettuu kontekstiin, jossa monikulttuurisuus mahdollistaa merkityksellisiä ihmissuhteita, mutta haastaa myös ymmärtämään erilaisia maailmankuvia.

Dokumentissa moninaisuutta heijastetaan kysymyksiin uskonnon roolista ja merkityksestä. Leikkien yhteydessä ja leikkimisen kautta Aatos kyselee, mitä eri jumalat tarkoittavat ja miksi hänen ystävillään on erilaisia ymmärryksiä jumalista. Se, miten uskontoihin kasvetaan, sitoo yhteen dokumentin sanoman, joskin hieman kyseenalaisellakin tavalla. Vaikka leikit tuntuvat spontaaneilta, jatkuva keskustelu jumalista mietityttää, onko lapsia ohjattu näihin keskusteluihin, mikä tuo tunnelmaan tarkoitushakuisuutta.

Tästä huolimatta dokumentti kuvaa herkästi ja mukaansatempaavasti lasten ystävyyttä. Elokuva myös noudattelee lasten näkökulmaa. Kamera asettuu lapsen silmien korkeudelle ja lapsen katseen paikalle. Lapsen vinkkelistä maailma on sekä ihmeellinen että käsittämätön samanaikaisesti. Etenkin aikuiset näyttävät valtavilta ja sotilaiden vyöllä roikkuvat aseet osuvat silmien kohdalle. Huhtasen toteutus on taidonnäyte kuvakulmista, kuvien sommittelusta, taitavasta äänisuunnittelusta ja maiseman hyödyntämisestä osana kokemusmaailmaa. Dokumentin koskettavuus nousee tavoista, joilla elokuvan keinoin rakennetaan lapsuuden kokemuksista välitöntä ja rehellistä kuvausta.

Dokumentti on tunteisiin vetoava kuvaus lasten rajat ylittävästä ystävyydestä, jolle aikuisten luomat käsitteet asettavat haasteita. Lopulta elokuva kertoo eniten ihmisten välisestä yhteydestä, jossa meissä kaikissa on enemmän samaa kuin erilaista.