Ei mikään musiikkielokuva

Elokuvaohjaaja Tuukka Temonen on entinen rock-tähti, joka soitti Apulanta-yhtyeessä yli kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2004 hän päätti jättää basistin hommat ja keskittyä todelliseen intohimoonsa, elokuvien tekemiseen. Hänen toinen elokuvansa käsittelee vanhan yhtyeen alkuaikoja.

Temosen ohjaamassa Apulanta-elokuvassa Teit meistä kauniin kuullaan hyvin vähän kokonaisia Apulannan kappaleita. Esiintymiskohtaukset on jätetty minimiin, ja yleensä esityksen alkaessa kohtaus leikataan poikki ja kokonaiset kappaleet sivuutetaan. Apulannan musiikkia, kuten nimikkokappale Teit meistä kauniin, kuullaan taustalla, mutta muiden yhtyeiden versiointeina.

Tähän on syynsä. Haluaisin kovasti, että tämä säilyttäisi elämäkertaelokuvan tai draamaelokuvan tittelin, mutta en haluaisi sille musiikkielokuvan titteliä, koska tämä kertoo kuitenkin ihmisistä ja heidän selviytymisestä eikä niinkään musiikista. Ainoastaan se musiikki on se syy, miksi ne ihmiset sitten loppujen lopuksi…

Temonen jättää lauseen kesken ja muotoilee ajatuksensa uudelleen.

Tuukka TemonenEi ne sen musiikin takia selviä. Ne selviää säkällä. Se musiikki on ihan paskaa. Ihan hirveän huonoa huonosti soitettua punk-musiikkia näin jälkeenpäin arvioituna. Silloinhan se tuntui aivan parhaimmalta. Mutta se on ollut tosi huonoa ja on aivan käsittämätön ihme, että varsinkin Toni (Wirtanen) ja Sipe (Santapukki) ovat tehneet viiden miljoonan liikevaihdon viime vuonna niistä lähtökohdista, hyvänen aika!

Temonen naureskelee. Hän on aina ollut kiinnostuneempi elokuvista kuin musiikista, ja se tuodaan myös elokuvassa esille. Tuukka Temonen (Iiro Panula) pääsee Apulannan basistiksi, koska bändin alkuperäinen basisti, Temosten luona Heinolassa asunut vaihto-oppilas Mandy, palaa takaisin kotiinsa ja pyytää Wirtasta ottamaan soittotaidottoman Temosen hänen tilalleen.

Nautin musiikista. Musiikki on täydellinen tunteiden kanava, mutta en mä halunnut mitenkään soittaa tai liittyä bändiin, mikä tuntuu nykyään todella omituiselta, kun olen kuitenkin 13 vuotta soittanut. Mutta ne kaverit ja se yhdessä tekeminen – ne olivat minulle tärkeitä. En pitänyt omaa basson rämpyttämistäni merkittävänä eikä se ole sellaista ollutkaan, mutta se koko juttu, mitä Apulanta on ollut, se on makeeta.

Googlailua

Lehdistönäytöksen jälkeen Temonen vaikuttaa haastattelua antaessaan hiukan hermostuneelta, mutta selvästi helpottuneelta. Hän suhtautuu työhönsä avoimen kriittisesti, vaikka sanookin sen tuntuneen tänään paremmalta kuin aiempana päivänä Helsingin lehdistönäytöksessä.

Tuukka TemonenEhkä tiivistäisin elokuvaa vielä, se on aika pitkä. Olen nähnyt tämän varmaan 60–70 kertaa ja minun on kovin hankala arvioida, miltä se tuntui silloin ensimmäisellä kerralla. Minun on vain luotettava, että pystyn sen muistikuvan säilyttämään.

Näyttelijävalinnat tehtiin Temosen mukaan Googlen kuvahaulla. Hölmönkuuloinen vastaus saa ohjaajan itsekin nauramaan.

Olen nyt rehellinen. Jos pitää etsiä Toni Wirtasen näköistä näyttelijää, niin ei sitä voi tehdä muuten kuin Googlen kuvahaulla. Lainausmerkeissä ”suomalainen näyttelijä” ja sitten kuvahaku. Sitten katsottiin, että tuo näyttää sopivalta, pyydetään se. Sitten vain toivottiin, että kaveri osaa myös näytellä.

Näyttelijöiden taidoista haettiin osviittaa koekuvauksissa, mutta niistä huolimatta nuorten näyttelijävalintojen mahdollisen osaamisen kanssa otettiin riskejä.

Iiro (Panula) oli ihan maailman paskin koekuvauksessa. Halusin siihen toisen tyypin, koska se oli komeempi ja mageempi, mutta Olga sanoi, ettei se vastaa minua. Iiro tuli todella vastentahtoisesti koekuvaukseen. Halusin katsoa, miten hän pärjää spontaaneissa tilanteissa, ja Iiro epäonnistui ihan täysin. Aivan täysin. Hän oli ihan superhuono. Todella jännittynyt ja varautunut kaikkeen muuhun, mutta hän oli periaatteessa kiva, vähän samanoloinen kuin minä ja hänellä oli samanlainen tausta. Lisäksi Olgalla oli todella vahva intuitio hänestä. Vielä aloituspäivänä ajattelin, että miksi hän pakotti minut ottamaan hänet. Luotin siihen, että Iiro hoitaa tämän, ja sen hän myös teki.

Katumusharjoitus

Temosen hahmosta on Teit meistä kauniissa tehty nihilistinen kusipää, joka ei kunnioita vanhempiaan tai muitakaan läheisiään. Hän varastelee kotoa ja pilkkaa konkurssin tehnyttä isäänsä tämän heikolla hetkellä. Temonen sanoo olleensa todellisuudessa paljon pahempi, mutta myöntää, ettei kiillotettu lähestymistapa olisi tullut kuuloonkaan.

Tuukka TemonenEn tiedä, mitä muuta elokuvaohjaajana olisin voinut tehdä. Olisi kovin hassua, jos tekisin itsestäni mukavan tyypin, jota esittäisi kaikkein parhaimman näköinen näyttelijä. Haluan aina toimia esimerkkinä. Olen mokaillut nuorena ja mielestäni olisi hölmöä, jos minut tuomittaisiin 25 vuotta sitten tapahtuneiden asioiden perusteella. Haluan antaa ihmisille anteeksi ja mielestäni myös minulle pitää antaa anteeksi, Temonen kertoo.

Loppujen lopuksi kaikilla asioilla on merkityksensä ja syynsä. Huonotkin ratkaisut pitää kääntää voimavaraksi. Jos ei ole muuta kuin huonoja ratkaisuja, sitten ei ole mitään muuta kuin anteeksianto. Ja vaikka se olisi kuinka vaikeaa, silti ihmisten pitäisi antaa se toinen mahdollisuus – mahdollisesti kolmas ja neljäskin.

Elokuva sijoittuu keskelle syvintä 1990-luvun lamaa. Elokuvassa lama jää kuitenkin taustalle ja sen kuvasto irrallisiksi nostoiksi. Ohjaajan mukaan kyseessä on tietoinen valinta.

Ei minulla silloin ollut tietoa meidän vanhempien tilanteesta tai maailman tilanteesta. Oli helvetisti työttömyyttä, väkivaltaisuutta ja ahdistuneisuutta, mutta ei me nuoret ymmärretty, mistä se johtuu. Siksi taloudellinen tilanne ei heijastu elokuvassa nuorten elämässä. Sinne olisi tietenkin voinut laittaa luokkakokojen kasvamisen, harrastusmahdollisuuksien vähenemisen, pitkäaikaistyöttömien perheiden ahdistusta ja päihteiden käyttöä, mutta se olisi täysin eri tarina.

Oma riski

Temosen edellinen elokuva oli Presidentintekijät-dokumentti, joka herätti ennakkoon kohua, kun siinä esiintyvä Kokoomuksen silloinen puoluesihteeri Taru Tujunen yritti estää elokuvan julkaisemisen ja uhkasi tekijöitä käräjillä. Teit meistä kauniin ei ole herättänyt vastaavaa kohua, mutta rahoittajia sen tukeminen ei ole kiinnostanut.

Tuukka TemonenEiväthän kaikki ole tähän elokuvaan suhtautuneet alusta alkaen myötämielisesti. Rahan saaminen on ollut vaikeaa. Uskoin että saisimme helposti kasaan elokuvaan vaadittavat 1,3 miljoonaa, mutta ei me vaan saatu.

Tiedän ettei minulla ole paljon preferenssiä, mutta olen tehnyt näitä hommia jo 20 vuotta ja vähän ylikin, ja minulla on sellainen olo, että osaan tämän. Aihekin on hyvä. Kyllä minä nyt sen verta ymmärrän, miten kuvat kannattaa latoa peräjälkeen.

Temonen kokee, ettei ole saanut elokuvasäätiöltä tarvittavaa tukea elokuvansa tekemiseen. Hänellä on paljon sanottavaa siitä, mitä säätiö olisi hänestä voinut tehdä eri tavalla.

Olemme nyt saaneet elokuvasäätiön tukea tämän vuoden alussa. Ei se hirveästi ole, mutta se 300 000 euron tuki poistaa meidän oman taloudellisen riskin. Mutta kun sitä rahaa olisi tarvinnut silloin kuvauksiin, ja rahaa tai edes lupauksen rahasta olisi tarvinnut jo viime kesäkuussa. Olin hyvin selkeästi viestittänyt, että me tehdään tämä syksyllä.

Temonen jatkaa purkaustaan.

Meille tuli 15 000 euron kehittämistuki, mutta kun meillä oli silloin jo kuvausaikataulut, lokaatiot ja näyttelijät. Ei me enää mitään kehitelty. Mitä minä enää siinä vaiheessa kehitän? Me alamme tekemään. Ymmärrän säätiön protokollat ja käytännöt, mutta jos säätiön vaatimukset ovat nämä ja saan ne täytettyä, niin tukeeko säätiö sitten minua? Ja se päätös kesti ihan helvetin kauan. Epäilys oli iso ja kaiken maailman pressitilaisuudet on jo pidetty. Mikä on nolompaa, kuin kertoa, ettei me nyt enää tätä tehdä, kun ei ole rahaa. No millä rahalla me pystytään se tekemään, me tehdään se sillä. Ja niin se nyt meni.

Rahoitusta kasattiin pankkilainoilla.

Pankit vaativat ihan helvetinmoiset takuut. Tästä syystä meillä oli äitini asunto, osa meidän kodista Iitissä ja koko meidän yrityksen kiinteistö panttina ihan naurettavan pienelle summalle. Olen nipottanut pankille, että tämän omaisuuden arvo on 3–4 kertaa enemmän kuin sen lainan arvo.

Kun totean, että Suomessa on vaikea tehdä elokuvia ilman julkista tukea, Temonen tuhahtaa.

Tuukka TemonenNo on se sen julkisen tuenkin kanssa ihan helvetin vaikeaa, koska ei sitä saa! Ongelmaksi muodostuu se, että Veikkaus-voittovaroista tulee vain 25 miljoonaa euroa, jonka ne jakaa koko ajan. Sen pitäisi kasvaa, koska elokuvia tehdään enemmän. Tekniikka kehittyy ja yrittäjiä on enemmän. Minunkaltaisiani uusia tekijöitä on paljon, ja me halutaan se oma paikka. Me halutaan sinne Aleksi Mäkelän ja Aku Louhimiehen ja jörndonnereitten paikalle, että minkä helvetin takia niitä aina tuetaan. He ovat hyviä tekijöitä, mutta alan pitää aina kehittyä ja sinne pitää tulla uutta.

Suomessa kaikki tekeminen on vaikeaa. Ihmiset eivät usko toisiinsa ja meillä on sellainen ihme lyttäämiskulttuuri. Jos menettää kaiken, se on vain rahaa. Pankin rahaa, jonka se on luonut keinotekoisesti jostain bittiavaruudesta. Mitä helvetin väliä sillä rahalla on?



Lue myös