Jos sun täytyy, sä pystyt!

Tuukka Temonen ravisteli kotimaista elokuvakenttää pari vuotta takaperin. Apulanta-yhtyeen syntytarina Teit meistä kauniin (2016) nousi kriitikoiden viileästä vastaanotosta huolimatta vuoden katsotuimmaksi kotimaiseksi vieden mukanaan myös Yleisö-Jussin patsaan. Pian elokuvan jälkeen alkoi levitä tieto ohjaajan uudesta projektista. Elämäkertaelokuva Jari Sarasvuosta.

ValmentajaKyseessä on luontainen jatkumo Temosen tavassa tarttua häntä lähellä oleviin aiheisiin. Sarasvuosta ohjaaja on puhunut henkilönä, jonka oppineisuutta, älykkyyttä ja viisautta hän suuresti arvostaa. Ihaileva asenne kantaa mukana omat riskinsä. Idolisoidun kohteen käsittely kääntyy nopeasti ylöspäin katsomiseksi ja lopputuloksesta muodostuu nuoleskeleva fanituote.

Pahimmat karikot Valmentaja onneksi tässä välttää, mutta henkilökuvauksessaan kokonaisuus on silti kovin turvallinen ja pehmytreunainen. Sarasvuon ristiriitainen persoona on omiaan elokuvallista käsittelyä varten ja tarjoaa kiinnostavan poikkeuksen kotimaisten muusikkopainotteisten elämäkertojen valtavirrassa, mutta vuoden miehekkäimmäksi elokuvaksi pöyhkeästi markkinoitu teos tuntuu tarjotussa potentiaalissa kovin vaisulta. Martin Scorsesen The Wolf of Wall Streetista (2013) ollaan kaukana niin asenteen kuin laadunkin mittareilla.

ValmentajaValmentaja kuljettaa läpi Sarasvuon (Mikko Nousiainen) uran merkkihetkiä. Vauhti on paikoin hyvinkin hätäinen. Rankaa pyritään hakemaan kertojaäänestä, joka suoltaa raivoisasti päähenkilönsä kuuluisia aforismeja ja korulauseita. Välillä tuntuu kuin olisi istunut kuuntelemaan Sarasvuon vetämää valmennuskurssia.

Pysähtyessään yksittäisiin hetkiin teos kuitenkin löytää rytminsä. Jussi Parviaisen (Tatu Sinisalo) kanssa suunniteltu ison rahan Les Miserables -musikaali ja Trainers’ Housen kieputukset antavat mahdollisuuden henkilökuvan rakentamiselle. Tässä kuitenkin kädenlämpöinen käsittely iskee kapuloita rattaisiin.

ValmentajaElokuvan Sarasvuo näyttäytyy rohkeana heittäytyjänä, laatikon ulkopuolelta ajattelevana yritysmaailman heeroksena, jonka suurin ongelma on liiallinen vauhtisokeus ja kohtuuttoman suuret lupaukset. Tällöinkin innovaattori ja inspiroiva vaikuttaja epäonnistuu lähinnä siksi, että häntä petetään tai häneen ei luoteta tarpeeksi. Ympärillä olevat ihmiset ovat niitä, jotka joko haluavat tulla häneksi tai olla hänen kanssaan.

Säröt porvarillisen supersankarin imagoon ovat kyllä läsnä, mutta kriittiseksi elokuva ei uskalla alkaa. Kyseenalaiset bisnesratkaisut, lähipiirin pettämiset ja taustalla kytevät aviokriisit juoksutetaan henkilökertomuksessa läpi löysäranteisesti. Suuremman huomion saa Sarasvuon käsistä lähtenyt alkoholinkäyttö, joka jatkaa suomalaisten elämäkertaelokuvien turhankin tuttua linjaa.

ValmentajaLopputulos unohtuu pinnan tasolle. Se, mitä elokuva haluaa päähenkilönsä kautta kertoa, jää hahmottumatta eikä henkilötarinan takaa löydy oikein mitään, mihin tarttua. Tarjolla on kattaus nostalgista aikakausikuvaa ja tarina, jonka kiinnostavuusarvo lepää Sarasvuon nimessä.

Vasta loppupuolella kokonaisuus onnistuu porautumaan keskushenkilöönsä tarkemmin. Pohjan kautta viimeisen käännöspisteen eteen joutunut päähenkilö kohtaa omat demoninsa heräten lopulta huomaaman ihmiset ympärillään. Nämä hetket tarjoavat kiitettävän ytimekkään sulkeuman muuten laiskaksi jäävässä kokonaisuudessa. Samaa otetta olisi vain kaivannut elokuvaan huomattavasti aiemmin.

ValmentajaRäikeiden promomateriaalien ja ympärillä vellovan julkisuuspöyhinnän keskellä Valmentajalta uskalsi odottaa enemmän. Mahdollisuus herätellä kotimaisen elokuvan kenttää räväkällä elämäkertakuvauksella jää kuitenkin lähinnä mainoslauseiden tasolle lopun kariutuessa pintapuolisuuteen tyytyvään henkilödraamaan.

Ajoittaiset ryhtiliikkeet antavat toivoa paremmasta ja tasokas näyttelijäkaarti tekee parhaansa ohjauksen kyseenalaisten tyylivalintojen ja kornin dramatisoinnin keskellä. Paljon jää kuitenkin lunastamatta.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä



Lue myös