Kunnioituksen puute lisää väkivaltaa ja pelkoa

Auli Mantila on suomalainen elokuvaohjaaja, mutta harva tietää miltä hän näyttää. Auli Mantilaa ei saa kuvata ja hyvä niin. Kuvauskiellon voisi helposti mieltää vain huomiota kerääväksi diivailuksi. Itseriittoisuus, omahyväisyys, turhantärkeily ja erityisyyden korostaminen sekä julkisuuden kipeys ovat monien suomalaistenkin elokuvaohjaajien valitettava pahe. Mantila on heidän joukossaan kuitenkin se ilahduttava poikkeus. Julkisen kasvottomuuden taakse kätkeytyy nuori, sorja ja avoin sekä älykäs nainen, jolla on sanottavaa.

Pelon maantiede on Mantilan toinen kokopitkä ohjaustyö. Neitoperhon myötä alkanut yhteistyö tuottaja Tero Kaukomaan kanssa on sujunut hyvin. Aika usein ohjaajalla ja tuottajalla menevät projektissa sen verran sukset ristiin, että jatkossa yhteistyötahoja on etsittävä muualta, Mantila naurahtaa:

- "Se että me olemme vielä puheväleissä ja kumpikin on hengissä, niin luulen että se on vaan positiivista näillä leveysasteilla."

Nyt, Pelon maantieteen jälkeen, Mantila sanoo hengähtävänsä ja pitävänsä lomaa. Lomallahan sai alkunsa myös koko nyt päättynyt produktio. Neitoperhon jälkeen Mantila lomaili kotikonnuillaan Palokassa, jonka kirjastosta hän päätti hakea jotain luettavaa. Käsiin osui Anja Kaurasen kirja Pelon maantiede, jota Mantila ei ollut lukenut ja niinpä hän päätti lomallaan sivistää itseään.

- "Luin sen ja sitten vaan jotenkin tajusin sen, että tästä aiheesta teen seuraavan elokuvani. Kun luin sitä kirjaa, niin mietin koko ajan sitä paradoksia, että minut on kuitenkin tehty ihmisenä tavallaan haluista eikä peloista ja silti useimmin valitsen sen, mitä vaan uskallan valita enkä sitä mitä haluan. Ja jotenkin halusin ruveta miettimään sitä mistä se voi johtua ja jotenkin päästä käsiksi tähän problematiikkaan."

Ihmisarvoa ei tunnusteta

Aggressiot, väkivalta ja pelko ovat vahvasti läsnä Pelon maantieteessä. Mantilan mielestä näin siksi, että kasvava kapitalismi on tehnyt ihmisestä pelkän resurssin, jonkinlaisen uusituvan luonnonvaran, joka ei ole arvo sinänsä. Se, että ihmisarvoa ei tunnusteta ja ihmisiä ei kunnioiteta vain siksi että he ovat syntyneet, lisää pelkoa ja väkivaltaa yhteiskunnassa.

- "Tämä elokuva on kenties jonkinlainen puheenvuoro tai ehdotus tähän aiheeseen tai niin kuin parannuskeino. Ei niin, että ehdotan tällaista silmä silmästä -käsittelyä, vaan sitä että voisimme miettiä kunnioitammeko me ihmisiä ympärillämme ja miksi me niitä kunnioitamme. Tavallaan haluaisin, että jokainen meistä omalta kohdaltaan aloittaisi sekä kunnioittamisen että kunnioituksen vaatimisen välittömästi, koska meillä on siihen oikeus ja meillä on siihen mahdollisuus."

Elokuva on vahva vaikuttaja. Vaikka viihde-elokuvat ovatkin viime vuosina vallanneet alaa ja poliittisesti ja yhteiskunnallisesti kantaaottavia elokuvia tulee enää harvemmin, niin Mantilakaan ei väheksy elokuvan voimaa:

- "Kyllä minä luulen, että elokuvilla on siinä missä teatterillakin mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan ympärillään. Vaikka suoria toimintaohjeita ei pystyisikään antamaan, niin kuitenkin tuomalla joitain aiheita julkisen keskustelun piiriin."

Naiset miesten rooleihin

Pelon maantieteessä mies on sivustakatsoja tai paha. Mantila halusikin rikkoa traditiota, sillä nainen on ollut elokuvissa sivustakatsoja ja paha jo niin pitkään, että sitä pidetään elokuvakerronnan traditiona. Naiset haluavat nähdä elokuvissa ihmisiä, joihin voi samaistua. Mantila toi naiset polttopisteeseen laajentaakseen heidän roolejaan elokuvissa. Naisten asettamista perinteisiin miehisiin rooleihin voi pitää vahvana valintana. Toisaalta naisethan toimivat yhteiskunnassa lähes kaikkialla miesten rinnalla:

- "En ymmärrä miksi elokuvien pitäisi nukkua jotain ruususen unta, kun me kuitenkin - herran jumala - elämme jo 2000-lukua. Naiset eivät oikeasti kuulu johonkin nyrkin ja hellan väliin tai oven pieleen seisoskelemaan jakkupuvussa viettelevinä. Olkoon valinta vahva, mutta se on jossain määrin realismia."

Pelon maantieteen tuotannossa on ollut mukana kansainvälisiä tahoja. Eivätkä elokuvan markkinat kovin huonoilta näytäkään. Elokuva on hyväksytty Göteborgin ja Berliinin elokuvafestivaaleille ja tuottaja Tero Kaukomaan mukaan elokuva lähtee levitykseen myös Ranskaan ja Saksaan. Ohjaaja itse tietysti toivoo ja haluaa uusimman elokuvansa matkustavan samalla lailla kuin esikoisensa Neitoperhon, jota nähtiin ympäri maailmaa.

Pelon maantieteelle voi toiveikkaasti ennustaa kansainvälistäkin huomiota, sillä se käsittelee hyvin universaaleja aiheita. Vaikka elokuva kuvaakin vahvasti naisia toimijoina, jotka ottavat oikeuden omiin käsiinsä, niin Mantila haluaa muistuttaa, että elokuvan päähenkilö on oikeushammaslääkäri Oili Lyyra, joka on syrjästäkatsoja. Elokuva on tarina ihmisestä, joka herää huomaamaan, että ulkona oleva hämmennys ja ympärillä oleva pelko ja väkivalta koskettavat myös häntä.

- "Minulle henkilökohtaisesti tämä on ehkä elokuva ihmisestä, joka herää tajuamaan sen, että hän ei elä missään saaressa vaan osana yhteiskuntaa, jossa pelko ja väkivalta ovat nimenomaan arkipäivää."