The Woodsman kotikatsomo

Nicole Kassellin esikoiselokuva The Woodsman ravisuttaa. Se kertoo vankilasta vapautuvasta pedofiilistä Walterista (Kevin Bacon), joka haluaa parantua. Hän saa töitä lautatarhasta ja onnistuu saamaan myös asunnon. Kaikki on siis ulkoisesti mallillaan. Silti hänen lankonsa Carlos (Benjamin Bratt) palauttaa vaimonsa vaatimuksesta Walterin antaman häälahjan, kirjoituspöydän. Myös poliisi Lucas (Mos Def) käy säännöllisesti muistuttamassa, ettei harha-askelmiin ole varaa. Oikeuslaitos ei epäröisi antaa Walterille rikoksen uusimisesta elinkautista.

Kassellin näkökulma aiheeseen on Walter itse ja tämän mieli. Hänet on kuvattu vähäeleiseksi, hiljaiseksi mieheksi joka on eristyksissä muusta maailmasta. Tavallaan hän eristää itse itsensä koska potee niin kovaa syyllisyyttä. Walter myös pelkää lakkaamatta menneisyytensä paljastumista ja uusivansa rikoksensa. Jokainen lapsi leikkikentällä, kadulla ja bussissa muistuttaa Walteria hänen teoistaan.

Edistymistä kuitenkin tapahtuu. Hän muodostaa haparoivan ihmissuhteen Vickyn (Kyra Sedgwick) kanssa. Walter käy myös terapeutilla, joka suosittelee hänelle päiväkirjan kirjoittamista. Mies istahtaa alas palautetun häälahjan ääreen ja alkaa purkaa sisäisiä tuntemuksiaan. Hänen asuntonsa sijaitsee ala-astetta vastapäätä ja ikkunastaan hän katselee lapsia leikkimässä. Tarkkaillessaan heitä, entinen pedofiili tunnistaa toisen pedofiilin kadulla katselemassa lapsia. Päiväkirjaansa hän merkitsee miehen kuvaavasti Candyksi.

The Woodsman toimii psykologisen draamana pienten yksityiskohtien saumattomalla yhteistyöllä. Konkreettiset asiat edustavat vaikeammin käsiteltäviä asioita. Palautettu kirjoituspöytä ja lahjoitettu viherkasvi kuvaavat Walterin ihmissuhteita. Yksinäiset bussimatkat töihin ohi koulubussien kertovat miehen ajatuksista ja asemasta yhteiskunnassa. Konkreettisin on kuitenkin Walteria tarkkaileva ylikonstaapeli Lucas, jonka suusta kuullaan koko elokuvan teemaa heijastava punahilkka-vertaus. Hän huokaa, ettei tässä maailmassa ole enää metsämiestä (woodsman), joka pelastaisi pienet tytöt suden vatsasta.

Pedofiili ja hänen ajatusmaailmansa on kuvattu kiusallisen ymmärrettäväksi. Walter kuvataan sairaana ihmisenä, ei hirviönä. Sosiaaliset paineet ovat kuitenkin hirvittävät ja mies käy rajalla monta kertaa. Eräänä päivänä työstä palatessaan hän kiinnostuu bussissa näkemästään pikkutytöstä, joka merkitsevästi pukeutuu punaiseen takkiin. Tyttö itsekin on tarkkailija, hän katselee lintuja puistossa, johon Walter seuraa häntä. Walter vaihtaa tytön kanssa muutaman lauseen mutta tyttö aavistaa jotain ja lähtee paikalta. Rikollisen taustan paljastuttua työpaikalla Walter lopulta murtuu. Hän menee puistoon odottamaan punahilkkaista tyttöä. Tyttö, Robin, tulee paikalle. Lapsen ja miehen kohdatessa seuraa elokuvan karmein ja hienoin dialogi. Se kääntää Walterin sudesta metsämieheksi. Pyhimystä hänestä ei kuitenkaan tule. Sen sijaan että hän ilmiantaisi kotinsa lähellä huomaamansa pedofiilin viranomaisille, hän pahoinpitelee tämän.

Ohjaajan psykologinen silmä on pettämätön. The Woodsman on ihailtavan toimiva kokonaisuus, joka kietoo myös katsojansa mukaan. Kassell esittää, ettei pedofilia ole eristettävissä yhteiskunnasta vaan on sen sisäinen ongelma. Se ei poistu keskuudestamme antamalla sille hirviömäisiä piirteitä. Sen sijaan ohjaaja tuntuu teroittavan sairauden ymmärtämisen tärkeyttä, mikä tulee kuitenkin erottaa hyväksynnästä. Elokuva myös asettaa joukon kysymyksiä. Miksi esimerkiksi Walterin pahoinpidellessä Candyn, katsoja tuntee teossa jonkinlaisen oikeutuksen vivahteen huolimatta sen hirvittävästä väkivaltaisuudesta? Miksi hyväksikäytetyistä tulee hyväksikäyttäjiä?

The Woodsman on rohkea elokuva pedofiliasta. Se ei saarnaa, tuomitse tai esitä yleviä ratkaisuja vaan Kassell on onnistunut luomaan inhimillisen profiilin pedofiilistä. Siinä häntä on auttanut elämänsä roolin tekevä Kevin Bacon, jonka kurssi näyttelijänä tuntuu vain nousevan. Myös Walterin tyttöystävää näyttelevä Kyra Sedgwick on todella sisäistänyt kovan kuoren kasvattaneen, hyväksikäytetyn naisen hahmon. Pääsyä ajatustensa kanssa yksin olevan Walterin päähän edesauttavat myös elokuvan melankolinen ja uninen tunnelma, jonka luovat hieno kuvaus, leikkaus ja onnistunut musiikki.