Red Riding 1983: Maasta sinä olet tullut kotikatsomo

Brittikirjailija David Peacen toistaiseksi suomentamaton neliosainen Red Riding -sarja on niittänyt mainetta ja kunniaa yhdistäessään Yorkshiren alueen historiaa, yhteiskunnan rakenteellisen mädännäisyyden kuvausta, vivahteikkaan inhimillistä henkilökuvausta, oikeita ja fiktionaalisia murhasarjoja sekä monitasoista kerrontaa, johon on upotettu allegorioita vanhoista faabeleista.

Käsikirjoittaja Tony Grisoni on muokannut kirjoista kolmiosaisen, erilliset tarinat yhdistävän elokuvatrilogian, josta Anand Tuckerin ohjaama Red Riding 1983 – Maasta sinä olet tullut on viimeinen.

Pohjois-Englanti, Yorkshire 1983. Yorkshiren Viiltäjä Peter Sutcliffe on saatu kiinni ja tuomittu jo vuosia sitten. Alueella ei ole myöskään kadonnut pikkutyttöjä kuten vuonna 1974, jolloin poliisi vangitsi kyseenalaisin menetelmin paikallisen autistisen aikamiespojan. Nyt katoamiset alkavat uudelleen, ja elämässään epäonnistunut asianajaja John Piggott (Mark Addy) yrittää saada vanhan tuomion purettua.

Piggott saa selville Yorkshiren viranomaisten, päättäjien ja eliitin vanhoja rikoksia, kuten paikallisen pedofiiliringin, johon kuului myös Piggottin isä, poliisivoimien konstaapeli. Samaan aikaan vuosia korruptio- ja väkivaltakierteessä ollut ja ylätason rikoksien jälkien peittelijänä toiminut komisario Jobson (David Morrissey) saavuttaa moraalisen sietokykynsä ylärajan ja pyrkii syyllisyydentunnossaan selvittämään uusimman tapauksen hinnalla millä hyvänsä.

David Peacen tarinoissa ei sankareita sanan varsinaisessa merkityksessä ole, ja Jobsonkin on uransa aikana syyllistynyt erittäin brutaaleihin ja häikäilemättömiin tekoihin. Syyllisyys ja katumus voivat kuitenkin johtaa vanhojen tekojen osittaiseen hyvittämiseen, vaikka niitä ei voisikaan aina antaa anteeksi. Morrissey tekee huippuluokan roolisuorituksen ja heijastaa vähäeleisesti Jobsonin sisäisiä ristiriitoja, vieden hienosti päätökseen henkilöhahmonsa draaman kaaren.

Syyllisyydentunto, katumus, tehtyjen tekojen seuraukset ja niistä maksettava hinta ovat Red Riding -trilogian päätösteoksen olennaisia elementtejä. Yksilön henkinen tuska heijastetaan koko yhteiskunnan tasolle, ja yksilölliset päätökset asettuvat suureen kokonaiskuvaan. Siinä missä aiemmat osat kuvasivat korruptiota laajemmasta vinkkelistä, tässä osassa kuva tarkentuu yksittäisen ihmisen valintoihin.

Turmeltuneisuus, mädännäisyys ja korruptio voivat levitä ja laajentua koko organisaatioon tai instituutioon, mutta viime kädessä yksittäiset ihmiset tekevät itse päätöksen astua harmaalle alueelle, eikä oman omantuntonsa edessä voi vedota ”maan tapaan” tai muiden tekemisiin.

Kaikki elokuvat kattava teema ”pohjoisessa voimme tehdä mitä haluamme” avautuu viimein koko mitassaan. Samoin käsikirjoituksen arkirealismiin ja 1980-luvun ajankuvaan upotetut eläinsatujen vertauskuvallisuudet loksahtavat kohdalleen. Pahin lastenmurhaaja, kauan lampaiden vaatteissa piilotellut Susi kukistuu, kun Pöllö löytää viisautensa ja Sika neuvokkuutensa.

Jos edellä mainittu kuulostaa liiaksi Aisopokselta, on syytä muistaa elokuvan toiset kasvot ja synkeä todellisuus, jossa lapsia on raiskattu ja murhattu, vammaisia kidutettu poliisin toimesta ja jossa viattomin sielu on ex-linnakundi ja homoprostituoitu.

Käsikirjoittaja Tony Grisoni poikkeaa kuitenkin elokuvan loppumetreillä kirjailija David Peacen musertavan synkeästä alkuperäistekstistä ja antaa eräille henkilöhahmoille elämää ja toivoa. Tietoinen valinta toimii edukseen, sillä kirjan lopun nihilistisyys olisi elokuvassa haudannut liikaa alleen käsiteltyjä teemoja. Traaginen rikosdraamakin kaipaa ripauksen positiivisuutta ja illuusiota onnellisesta lopusta edes joidenkin hahmojen kohdalla.

Anand Tucker onnistuu dramaturgisesti ensiluokkaisesti ja on ohjaajana kuin useita palloja heittelevä jonglööri, joka paitsi pitää oman show'nsa rytmin tiukkana ja oivaltavana, myös käsittelee muiden ohjaajien pohjustamia aiheita vaivatta. Siitä huolimatta Red Riding 1983 -elokuvaa on haastavaa katsoa tai arvostella riippumattomana teoksena, sillä iso osa tarinasta perustuu muistikuviin ja aiempia elokuvia täydentäviin välähdyksiin menneiltä vuosilta.

Katsojalta vaaditaan tosissaan omaa panostusta, mikä on valitettavan harvinaista, käsitteli elokuva mitä aihetta hyvänsä. Jos ajatus on herpaantunut eikä juoni kunnolla aiemmin avautunut, Red Riding 1983 voi vaikuttaa vaikeaselkoiselta ja turhankin nopeasti etenevältä, mutta tarkkaavainen katsoja palkitaan, kun teos avautuu koko laajuudessaan ja lopputuloksesta tulee enemmän kuin yksittäisten osiensa summa.