Kaikki hyvin kotikatsomo

Kirk Jonesin ohjaama perhedraama Kaikki hyvin (2009) on italialaisen Giuseppe Tornatoren Stanno tutti bene -elokuvan (1990) amerikkalaisversio. Tornatoren elokuvassa Marcello Mastroianni esitti sisilialaista leskimiestä, joka lähti kyläilemään eri puolilla Italiaa asuvien lastensa luona. Jonesin version asetelma on sama, joskin Robert DeNiron näyttelemä isäukko joutuu taittamaan pitempiä välimatkoja reissatessaan bussilla ja junalla New Yorkista Chigacoon ja Las Vegasiin.

Frank Gooden (DeNiro) aikuiset lapset eivät ole käyneet kotona sitten äitinsä hautajaisten, joista on jo kahdeksan kuukautta aikaa. Yksinäinen Frank ikävöi lapsiaan ja päättää vierailla jokaisen luona erikseen. Puhelinlinjojen pvc-päällysteitä työkseen valmistaneen Frankin keuhkot ovat kärsineet muovihöyryjen hengittelystä, ja lääkäri kieltää häneltä lentämisen. Niinpä Frankilla on edessään road trip halki Yhdysvaltojen vaihtuvien maisemien.

Frank on aina halunnut lapsilleen parasta ja uskoo heidän olevan omien alojensa huippuja. Lapset ovat kokeneet isän heihin kohdistamat odotukset painostavina ja pitävät kulisseja yllä tätä varten. Äiti oli lasten uskottu, mutta etäisemmäksi jäänyttä isää on suojeltu huolestumiselta. Kun yksi lapsista ajautuu vaikeuksiin, sisarukset pimittävät tiedon isältä. Frank ei kuitenkaan aio tyytyä entiseen etäisän rooliinsa, vaan haluaa osallistua lastensa elämään uudella tavalla.

Aikaisemmin Lottovoittaja Ned -komedian (1998) ja Nanny McPhee -lastenelokuvan (2005) ohjannut brittiläinen Jones ei kaihda sentimentaalisuutta. Kaikki hyvin -elokuvassa on jotain samaa kuin Alexander Paynen About Schmidtissä (2002), mutta Paynen ote on ironisempi ja siten etäännyttävämpi. Jonesin elokuvassakin on hienovaraista huumoria, mutta etenkin loppua kohden elokuva vakavoituu tunteelliseksi draamaksi. Kummassakin elokuvassa perheen äidin poismeno tekee tilaa isän ja jälkikasvun tutustumiselle ja uudenlaiselle läheisyydelle.

Robert DeNiro tekee sympaattisen ja arkisen roolin vanhenevana perusisänä, joka on hyvistä aikeistaan huolimatta onnistunut vieraantumaan lapsistaan. Vaikka tähti näyttelee vähäeleisen uskottavasti, on vaikea välttyä ajattelemasta, että DeNiro joutuu ikään kuin kutistamaan itsensä tällaiseen tavisrooliin. Näyttelijän hurjemmat ja kompleksisemmat roolihahmot tuntuvat kummittelevan Frank Gooden leppoisan olemuksen taustalla.

Frankin toista poikaa näyttelevä Sam Rockwell on hyvä, mutta tyttäriä esittävät Drew Barrymore ja Kate Beckinsale sampoo-mainoksista tuttuine kampauksineen ovat liian stailattuja roolihahmojensa elämäntilanteisiin nähden. Barrymore ei pääse maneereistaan, vaikka onkin jälleen kerran herttainen. Las Vegasin lentokentällä tapahtuvassa kohtauksessa on hauska viittaus näyttelijättären läpimurtorooliin Steven Spielbergin E.T.:ssä (1982): Frank hyvästelee Rosie-tyttärensä sanoilla ”Be good”. E.T. lausui lähtiessään samat sanat 7-vuotiaan Barrymoren esittämälle pikku-Gertielle.