Pako Huang Shista kotikatsomo

Tositapahtumiin perustuva Pako Huang Shista kertoo tunnetun brittiläisen pasifistiperheen perillisestä George Hoggista (Jonathan Rhys-Meyers), joka on päätynyt Kiinaan 1930-luvun lopulla. Uutistoimisto AP:n kirjeenvaihtajana työskennellyt Hogg kohtasi japanilaisten verityön Nankingissa ja joutui lähes tahtomattaan kiinalaisorpokotiin lapsia paimentamaan. Japanilaisten lähestyessä Hogg ja amerikkalainen Lee Pearson -niminen sairaanhoitaja johtivat pojat lopulta tuhannen kilometrin marssille turvaan sodan kauhuilta.

Muun muassa Bond-leffan Huominen ei koskaan kuole (1997) ohjannut Roger Spottiswoode onnistuu yhtäältä vihjaamaan sodan kauhuista ja toisaalta näyttämään Kiinan kauniimman puolen niin maisemissa kuin ihmisissäkin. Historiallisen kuvauksen korjailu kohdeyleisölle sopivaksi kadottaa kuitenkin osan paitsi uskottavuudesta, myös elokuvan sielusta.

Match Point -elokuvassa ja The Tudors -sarjan Henrik VIII:tena nähty Jonathan Rhys-Meyers on sopivan charmikas ja samalla itselleen tyypillisen intensiivinen George Hoggin roolissa. Vähempi ei olisi persoonallisen miehen saappaiden täyttämiseen riittänytkään. Hoggin muisto elää yhä hänen pelastamiensa poikien mielessä, mikä käy ilmi elokuvan lopputekstien aikana pyörivistä haastatteluista – joita olisi voinut nähdä enemmänkin, esimerkiksi dvd:n ekstroina.

Samalla kun Pako Huang Shista tuo esiin yhden miehen sankarillisen tarinan, se myös jättää pois erään toisen. George Hoggin kumppanina lasten pelastamisessa toiminut uusiseelantilainen Rewi Alley, vakaumuksellinen kommunisti ja mahdollisesti myös homoseksuaali, ei mahtunut Kiinassa kuvattuun ja Yhdysvalloissa esitettyyn elokuvaan. Yhden – kenties keskeisimmän – osan jättäminen pois tarinasta saa vääjäämättä miettimään, mitä muuta siitä mahdollisesti puuttuu.

Kauniin ja ongelmaisen sairaanhoitaja Leen (Radha Mitchell) hahmo taas on vain romanttisen kipinän herättämiseen tarvittu tekele. Tosielämässä Hogg toki salakuljetti Kiinassa olonsa aikana ruokaa ja lääkkeitä kommunisteille yhdessä uusiseelantilaisen sairaanhoitaja Kathleen Hallin kanssa. Leen kaltaista kaunotarta orpolasten ”pitkällä marssilla” tuskin kuitenkaan oli mukana.

Rhys-Meyersin ohella myös muut näyttelijät onnistuvat kuitenkin rooleissaan. Toisaalta elokuvan kiinalaisnäyttelijöiden, kuten Chow Yun-Fatin, Michelle Yeohin tai pelastettavia lapsia esittäneiden poikien, tehtävä on lähinnä pönkittää ja kiillottaa länsimaisen Hoggin sankarikuvaa. Toisaalta Hogg tosielämässä tietenkin pelasti tai auttoi pelastamaan kymmeniä ihmishenkiä. Tarinan olisi kenties voinut vain kertoa toisin.

Historiallinen draama on vaikea laji, ja Pako Huang Shista on puutteineenkin koskettava elokuva. Elokuvan heikkoudetkaan eivät poista sitä tosiasiaa, että maailmanparantajaseikkailija George Hoggin tarina ansaitsee tulla kerrotuksi.