Matrix kotikatsomo

"Tietokoneet on tehty helpottamaan ihmisen elämää," sanoi eräs atk-henkilö minulle kerran, kun olimme yrittäneet tuntikausia ratkoa hyvin yksinkertaista tietoteknistä ongelmaa. Vouhotus tietokoneista on kiihtynyt uskomattomiin mittoihin viimeisten vuosien aikana. Vouhotuksesta on tullut käytännön hysteriaa, joka on johtanut väistämättömiin ongelmiin. Kun koneet eivät toimi, mikään ei toimi, eikä kukaan enää osaa vaihtaa edes värinauhaa kirjoituskoneeseen.

Maailmastamme on tullut yksi suuri automaattinen tietojenkäsittelykone, joka ei pysähdy, eikä jätä rauhaan. Insinöörien ja teknologiafriikkien unelmaksi on tullut kone, joka osaa itsenäisesti ratkaista ongelmansa, puhutaan keinotekoisesta älystä (A.I. = artificial intelligence) ja hyvin kaikkivoipaisesti siitä unelmoidaan, mutta sitä myös pelätään. Kirjallisuudesta ja elokuvista on tullut aiheen skeptikkojen temmellyskenttä. Yliälykkäistä koneista on syntynyt ihmiskunnan uusin ja vihuliaisin vastustaja, jota vastaan käydään loputonta taistelua. Tämän taistelun viimeisin merkittävä koitos on käyty nimellä The Matrix.

Wachowskin veljesten toinen pitkä elokuva on jylheä luku tuomiopäivän tulevaisuudesta, jossa ihmisistä on tullut maailmaa hallitsevien koneiden energianlähde. Kuten aina, kourallinen ihmisiä on säästynyt massatuholta taistellakseen ylivoimaista vihollista vastaan ja jotta raamatullinen spektaakkeli saavutettaisiin tulee yhden sankareista olla se valittu, jonka harteille lepuutetaan lopullinen pelastus - voitto ylivoimaisesta vihollisesta. Matrixin juoni on sikermä jo nähdyistä ja luetuista science fictionin teoksista. Se ei itse asiassa anna katsojalleen paljoakaan uutta, muuta kuin dynaamisen kerrontansa ja persoonallisen näkökulmansa todellisuuden ilmentymään.

Teknoutopistinen pullistelu

"Niiden voima ja nopeus perustuvat maailmaan, joka on rakennettu säännöistä. Tämän takia ne eivät koskaan voi olla yhtä vahvoja ja yhtä nopeita kuin sinä voit olla."

Nämä Morfeuksen (Larry Fishburne) sanat valitulle Neolle (Keanu Reeves) kätkevät sisälleen koko tarinan ja - itse asiassa - koko käsiteltävän aiheen filosofian. Ohjelmoitu todellisuus perustuu aina ja kaikkialla tehtyihin ja koodattuihin sääntöihin, jotka voidaan kiertää ja ovat siten voitettavissa. Kyseessä on siis ihmisen ja koneen välinen valta-asetelma, jonka herruudesta kamppaillaan. Tämä ei ole pelkkä science fictionissa luotu visio, vaan hallitseva todellisuus tässä ja nyt. Valitettavasti Wachowskin veljekset eivät oikein tuntuneet tietävän, miten tätä filosofiaa olisi pitänyt käsitellä ja mitä siitä olisi voinut olla ammennettavissa.

Matrix on perusteiltaan kutkuttavan mielenkiintoinen ja visuaaliselta toteutukseltaan loistokas. Liika loistokkuus voi kuitenkin olla myös pahasta, sillä turhalla kikkailuilla ja tehosteryöpyillä tukahdutetaan helposti itse sisältö. Matrix suorastaan räjähtää liikkeelle ja sukelluttaa katsojansa nopeasti syvälle todellisuuden olemassaoloa pohtivaan painajaiseen tummien ja veden uurruttamien kuvien painostamana. Kun pelin henki tulee selväksi, loppuu myös motivaatio ja jäljelle jäänyt energia puretaan ylenpalttiseen juoksenteluun, potkimiseen ja ampumiseen uhraamatta ajatustakaan sille, mitä oikein löydettiin.

Sisältöä haluavalle katsojalle jätettiin vähän kuin luu kouraan. Liha syötiin päältä, mutta itse herkullisinta ydintä ei kaluttu loppuun asti. Sääli, vaikka totuuden nimissä onkin todettava, että Matrix on viime vuosien scifi-elokuvista niitä ainoita, joissa on edes yritetty kurkistaa pintaa syvemmälle. Matka Ridley Scottin Blade Runnerin kaltaisiin mestariteoksiin on kuitenkin vielä valovuosia. Hyvästä yrityksestään huolimatta The Matrix jää teknoutopistiseksi pullisteluksi.