Kultainen medaljonki kotikatsomo

Villin viisikymppisen Jackie Chanin tähdittämä Kultainen medaljonki on hölmönpuoleinen toimintakomedia, jota ei turha kekseliäisyys vaivaa. Koko leffa on kamalaa kliseistä kohellusta alusta loppuun, eikä päälle liimattu Kaukoidän mystiikkakaan pysty sitä peittämään. Toiminnan lomaan ujutetut vitsit on nekin naurettu puhki jo aikoja sitten.

Tusinatavaraksikin tyhjänpäiväisen elokuvan juoni on kömpelö. Kohelluksen keskipisteessä on kallisarvoinen kultainen medaljonki, jonka kaksi puoliskoa voidaan yhdistää vain kerran vuosituhannessa. Näin medaljonki tekee kantajansa kuolemattomaksi, minkä ominaisuuden kantaja voi siirtää myös muihin. Medaljonkia pitää hallussaan polvenkorkuinen pikkupoika, jonka lapsuus kuluu pimeässä temppelissä kököttäen.

Ja kuten odottaa sopii, medaljongin puolikkaat ja poika joutuvat tietenkin vääriin käsiin. Ilkeät roistot aikovat nimittäin valjastaa taikavoimat rikollisiin tarkoituksiin ja helpottaa hengenvaarallista ammattiaan kuolemattomuudella. Päätähti Chan on hongkongilaispoliisi Eddie Yang, ketterä karateka ihmekalun kintereillä, ja läpyskän Irlantiin ryöväävää pääpahista esittää Julian Sands. Mukana menossa ovat myös hölmö irlantilaispoliisi (Lee Evans) ja kuvankaunis naisagentti (Claire Forlani), joka on samalla karatekyttä-Eddien vanha heila. Näin saadaan mukaan myös ripaus romantiikkaa - sehän tästä potkimisen, puujalkavitsailun ja mystiikan maustamasta sillisalaatista vielä puuttuikin.

Kultaläpyskän perässä juostaan Hongkongista Irlantiin, ja meno on yhtä lennokasta sumujen saarilla kuin Kaukoidässäkin. Välillä jahdataan rosvoja, välillä hassutellaan, ja joskus tehdään molempia yhtaikaa. Hyppypotkut sinkoilevat, viholliset lentelevät ja vauhtia riittää. Chanin ja kumppaneiden jalat nousevat korkeuksiin, mutta elokuvan huumori ei. Kultainen medaljonki on täynnä teennäisen näppärää tilannekomiikkaa ja toimintakomedioiden vakiovitsejä, jotka eivät kuluneisuutensa vuoksi jaksa enää naurattaa. Lopullinen rimanalitus on kuitenkin kuolemattomuusteemalla pelleileminen. Kun vitsi on tarpeeksi tyhmä, siitä tulee rasittava.

Erityisiä ansioita tälle höpsölle toimintasähellykselle on vaikea löytää. Näyttelijät vetävät elokuvan läpi rutiinilla, koska juoni tai hahmot eivät enempää vaadi. Chan on yksitoikkoinen karatekyttä, joskin sympaattinen sellainen. Claire Forlanilla on puolestaan käytössä jopa useampikin ilme ja tunnetila. Se on tässä elokuvassa jo paljon, mutta suuresta luonnenäyttelemisestä ei silti voi hänenkään kohdallaan puhua. "Näytä nätiltä ja potki kuin mies" tuntuu ohjeistuksena olleen. Lee Evans on rasittava perushölmö, ja Julian Sandsin Snakehead-pahiksessakin pelottavinta on hahmon nimi.

Kultainen medaljonki on elokuva, johon ei voi suhtautua tosissaan oikein millään tasolla. Toimintakomediasta ei jää ihmeitä jäljelle, jos toiminta on pelkkää kohellusta ja vitsit väljähtyneitä. Pisteet sentään lapsellisesta mystiikasta ja painovoimaa uhkaavasta karateakrobatiasta, joista irtosi molemmista parit tahattomat naurut.