Muistojen matka valkokangas

Jaap ja Maartje ovat olleet naimisissa liki 50 vuotta. Elämä soljuu eteenpäin vanhoissa tutuissa uomissaan, kunnes näennäistä rauhaa häiritsemään saapuu kirje Espanjasta. Pariskunnan vanha ystävä pyytää luokseen muistelemaan vanhoja hyviä aikoja, vielä viimeisen kerran. Jaap on vastahakoinen ja kieltäytyy lähtemästä mihinkään oman kodin mukavuuksien ja tuttujen arkipuuhien ääreltä, mutta Maartje päättää lähteä, tuli mitä tuli. Tylsä Jaap painukoon hemmettiin, tuumii Maartje.

Miltei alusta asti on selvää, että Maartjella on alkava Alzheimer, johon liittyy muistin heikkeneminen. Jaapin jääräpäisyys kotiin jäämisen puolesta näyttäytyy ehkä tylsänä ja Jaap sitruunan nielleenä vanhana hapannaamana, mutta hänellä on myös realistinen käsitys vanhenevan pariskunnan kyvyistä.

Jaap tuntee pelkoa omien voimiensa ja kykyjensä riittämättömyydestä uuden tilanteen edessä. Kotiin jääminen tuntuu turvalliselta ja järkevältä vaihtoehdolta. Lopulta Jaap kuitenkin antautuu Maartjen jääräpäisyydelle ja uskaltautuu tien päälle pariskunnan parhaat päivänsä nähneellä autolla. Moottoritie on kuuma, mutta ajoivatko ne ennen tosiaan noin lujaa?

Muistojen matka on saavuttanut valtavan suosion Hollannissa, eikä ihme, ikääntyvän pariskunnan tarina koskettaa monia länsimaisia ihmisiä tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa. Muistojen matka oli myös Hollannin edustaja Oscareita jaettaessa. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa ohjaaja Jelle de Jongen lisäksi Marijn de Wit.

Kriitikko Jussi Lahtosen lanseeraama termi vanhojen ukkojen hidas toivioretki -road movie" tulee mieleen, kun pitää tiivistää millainen elokuva Muistojeni matka on. Tietenkin sillä poikkeuksella, että nyt on kyseessä tosiaankin pariskunta, eikä raihnainen vanha mies kuten elokuvassa Viimeinen vuoro (The Last Bus, 2021), jossa Timothy Spallin upeasti tulkitsema vanha miekkonen teki sen viimeisen matkansa. Genren klassikko on Davin Lynchin ohjaama The Straight Story (1999).

Tie-elokuvan kaanoniin kuuluu olennaisena osana tien päällä tavattavat ihmiset. Myös Muistojeni matkassa kohdataan pakostikin muita ihmisiä matkalla Espanjaan, mutta nämä jäävät pieneen rooliin. Huomio on pääparissa, Jaapin ja Maartjen keskinäisessä dynamiikassa ja muisteloissa siitä toisesta matkasta, kun kaikki oli toisin. Voisi sanoa, että nyt ollaan vanhassa kuplassa, vaikkei auto Volkswagen olekaan.

Elokuva on tunnelmaltaan pakostikin hieman surumielinen, kaiken yllä leijuu luopumisen ja jatkuvan muutoksen voima, jota ei kukaan pääse pakoon. Onneksi ilo ja elämän riemu pilkahtelevat esiin juuri silloin kun niitä tarvitaan. Nautitaan viinistä, auringosta ja ystävistä, kun vielä ehditään, huomisesta ei ole takeita, tuumivat Jaap ja Maartje.