Koiruuksia avaruudesta! kotikatsomo

Eläimet muodostavat varsinkin koko perheen elokuvissa hyvin tyypillisen elementin niin kerronnan kuin tematiikan kannalta. Sinällään harmittomilta vaikuttavat elokuvat toisintavat lähes poikkeuksetta harhaista kuvaa eläimistä sekä pönkittävät ihmisten eläimiä inhimillistävää käytöstä.

Elokuvia, jotka kertovat eläimistä, tavataan syyttää juuri eläinten inhimillistämisestä, tosin useimmiten väärin perustein. Lähtökohtaisesti eläimistä on mahdotonta tehdä kertomuksia ilman inhimillistämistä. Monesti kritiikki kohdistuu myös siihen, että eläinten käyttäytymisessä korostetaan ihmismäisiä piirteitä. Valitettavan harvoin kritisoijat kuitenkaan oivaltavat ihmisen käyttäytymisessä piilevänkin eläimellisiä piirteitä eli se mikä saattaa näyttää eläimen inhimillistämiseltä, todellisuudessa todentaakin ihmisen tunnistavan itsessään eläimille tyypillisiä käyttäytymispiirteitä.

Eläinten inhimillistämisestä voidaan elokuvien tasolla puhua vasta silloin, kun eläimet altistetaan ihmisen kulttuurisille ominaispiirteille: puhumaan, pukeutumaan, toimimaan ja ajattelemaan kuten ihmiset. Näissä tapauksissa eläimiltä riistetään niiden luonnollinen asema. Kun ihmiselle tuputetaan tällaista harha-asetelmaa lapsesta lähtien, ei ole mitenkään ihmeellistä havaita ihmisten suhtautuvan eläimiin esineellistävästi sekä olevan henkisesti kykenemättömiä ymmärtämään ja kunnioittamaan eläinten luonnollista olemassaoloa ja käyttäytymistä. Eläimen sija ei milloinkaan ole toimia ihmiselle alisteisena temppuilijana ja hännystelijänä.

Koirien kohdalla edellä mainittu toteutuu puistattavan usein ja perhe-elokuvien masentavana tapana on vain rohkaista tällaista kehitystä. John Hoffmanin esikoisohjaus Koiruuksia avaruudesta! lukeutuu juuri tähän kategoriaan. Elokuvan perusasetelmassa olisi ollut potentiaalia muuhunkin.

Koirat ovat tulleet tuhansia vuosia sitten Maahan Koiraplaneetta Siriukselta. Nyt Maahan on lähetetty tarkastaja-koira, jonka tehtävä on raportoida, kuinka koirien kolonisaatio on onnistunut. Paljastuukin, että itsenäisistä koirista on Maassa tullut ihmisten lemmikkejä, ja tämähän ei ole sopivaa. Mahdollisuudet kyseenalaistaa ihmisen ja koiran välisen suhteen tyypillisimpiä latteuksia ovat siis olemassa, mutta perhe-elokuvien kankeita konventioita on turha odottaa rikottavan Hollywoodin perustuotannossa.

Huolimatta Koiruuksia avaruudesta! -elokuvan kyseenalaisesta suhteesta eläimiin, tavoittaa se kuitenkin sinällään olennaisia perusasioita ja -arvoja kiitettävällä tavalla. Varttumisen kannalta lapsen kiinnekohdan ankkuroiminen elävään ja aitoon maailmaan on tärkeä huomio erityisesti nykypäivänä, jolloin keinotekoisuudella ja kulutuskeskeisellä tavaranpalvonnalla on pelottavan suuri vaikute myös lapsiin.