Kauhtunut kaahailu

Komeat autonrassit ja kiihkeät takaa-ajot olivat toimintaelokuvien vakiokirjoa vielä parikymmentä vuotta sitten. Nykyisestä toiminnasta nämä maskuliiniteetin suurimmat pullistumat loistavat poissaolollaan, tosin oikeita toimintaelokuviakin näkee yhä ani harvoin. Todellista raudanlujaa toimintaa eivät edusta nykyiset hauisreliikkien puuskuttelut tai karatepoikien hyppelyt - pelkkää munatonta mellastelua.

Vanhoissa toimintapätkissä miehet olivat kovia, maailma kylmä ja brutaali, eikä lurituksille sun muulle lässytykselle ollut sijaa. Hengissä selviää se, joka on kylmäverisin ja jolla on vakain liipaisinsormi, ja hameidenkin annettiin vilkkua vain oikeissa paikoissa.

Toimintaekspertin Walter Hillin toinen ohjaustyö Driver - keikkakuski on hyvä esimerkki 1970-luvun armottomasta toimintaelokuvasta kertoessaan itsepintaisen poliisin jahtaamasta pakoautojen keikkakuskista. Tarina on suoraviivainen, kerronta minimalistista ja henkilöhahmot motiiveineen selittyvät vasta tekojensa kautta. Pitäisin tämän ajan toimintaelokuvia eräänlaisena omana taiteenlajinaan, sillä teosten kaavamaisuudesta ohjaajat ovat työstäneet nihilistisiä reflektioita modernisoituvan yhteiskunnan autuudesta.

Hillin The Driver on tyylipuhdas, mutta se on ajan kauhduttama, eikä ole kyennyt säilyttämään lumovoimaansa parhaimpien aikalaistensa tavoin (vertaa esimerkiksi Peckinpah’n Pakotiehen tai Carpenterin Hyökkäykseen poliisiasemalle). Elokuvan kylmäkiskoinen tunnelma on paikallaan, mutta kerronnan maaninen sujuvuus ei ole täysin samalla tasolla Hillin myöhempiin toimintaelokuviin verrattuna.

Nykyään katsomiskulutettavaksi tuotettavan roskan rinnalla Driver on kuitenkin verratonta katseltavaa, kun autotkin ovat vielä oikeasti kauniita.

DVD / kuva: 16:9 widescreen 1.85:1; ääni: Dolby Digital 2.0; tekstitetty; näyttelijäesittelyt

* * *
Arvostelukäytännöt