Brawl in Cell Block 99 kotikatsomo

S. Craig Zahler tunnetaan parhaiten Bone Tomahawkin (2015) käsikirjoittajana ja ohjaajana. Zahlerin uusin hengentuotos on rikollismaailmaan sijoittuva Brawl in Cell Block 99, jonka pääosassa nähdään varsinkin komediarooleistaan tunnettu Vince Vaughn. Onhan Vaughn toki ennenkin näytellyt vakavissa rooleissa varsin onnistuneesti, kuten esimerkiksi True Detectiven kakkoskaudella.

Zahlerin uutuus rakentuu 196 senttiä pitkän Vaughnin massiivisen kehon ja isojen nyrkkien luoman fyysisen uhan ympärille. Tämä kaveri ei paljon naura eikä naurata, vaan antaa nyrkkien puhua. Vastustajat ovat sieltä niljakkaammasta päästä, ja brutaali väkivalta kumartaa 1970-luvun grindhouse-elokuvien suuntaan.

Vince Vaughn on Bradley Thomas, entinen nyrkkeilijä ja linnakundi, joka yrittää pysytellä kaidalla tiellä. Jouduttuaan kuitenkin irtisanotuksi autokorjaamolta Bradley päätyy huumekuskiksi vanhalle tutulleen. Erään keikan mentyä pieleen joutuu Thomas taas tiilenpäitä lukemaan, mutta nyt tilanne on entistä kimurantimpi, sillä Thomasin vaimo (Jennifer Carpenter) odottaa pariskunnan ensimmäistä lasta. Tilanne muuttuu entistä ikävämmäksi, kun rikollisporukka kidnappaa vaimon ja alkaa kiristää tällä Bradley Thomasia, jonka on hankkiuduttava pahamaineiselle selliosasto 99:lle ja tapettava toinen vanki.

On pettymys huomata, että kyseessä ei ole varsinainen vankilaelokuva, vaikka kiven sisällä aikaa vietetäänkin ja elokuvan nimi antaa niin ymmärtää. Vankilaan joutuminen näet kestää aivan liian kauan, enkä ymmärrä, miten ohjaaja on voinut päästää käsistään näin ylipitkän tekeleen.

Yli kahden tunnin kesto on kerta kaikkiaan liikaa, kun kyseessä on selkeä b-luokan elokuvien pastissi, joka rakentuu väkivallan ympärille, ei suinkaan oikeasti kiinnostavien vankilan hierarkioiden ja ihmissuhteiden varaan. Napakka puolitoistatuntinen ja toiminnan kierrokset seuraavalle vaihteelle, niin elokuva olisi jo hyvää keskikastia.

Pelkkä turpaanveto ja tappaminen eivät sinällään riitä, vankilaan sijoittuvissa elokuvissa tulisi kyetä käyttämään vankilan klaustrofobista tunnelmaa yhtenä elokuvan kulmakivistä. Nyt niin ei käy, intensiteetti puuttuu, vankila on pelkkä kulissi, jossa rutataan päitä. Vince Vaughn tekee kyllä parhaansa, mutta rooli joka hänelle on kirjoitettu, on liian puiseva ja yksioikoinen, jotta päähenkilöstä jaksaisi oikeasti välittää saati kiinnostua. Edes vanhasta kunnon Don Johnsonista ei saada kunnon julmisteluja irti. Tuntuu vähän siltä, että ohjaaja on nyt hypännyt liian suuriin saappaisiin.