Amy kotikatsomo

Katastrofien seuraaminen on kiehtovaa. Traagiset tarinat vetävät puoleensa ja otsikoiduissa onnettomuuksissa niitä on usein massoittain. Niihin täytyy kuitenkin suhtautua vähintäänkin ulkosurullisesti. Sen sijaan julkisuuden henkilöiden ongelmille ja sairauksille ilkkuminen on hyväksyttyä huvia, eräänlainen muunnos narrien herrapilkasta.

27-vuotiaana alkoholimyrkytykseen kuollut Amy Winehouse oli tahtomattaan mediaeläin, jonka riepottelu ja päihderiippuvuudelle naureskelu oli aivan yhtä ok kuin eräiden suomalaistenkin ex-urheilutähtien vaikeuksille hymähtely. Asif Kapadian Amyn (2015) pelottavimpia kuvia ovat still-otoista koostetut kohtaukset. Lehdistö seuraa kaikkialle, yksityisyys oli illuusio.

Roskamedian toiminta ei ollut kuitenkaan Winehousen syöksykierteen syy. Dokumentti esittää ongelman ytimeksi Winehousen Stronger Than Me -kappaleessa julkilausumaa tarvetta löytää rinnalleen vahva mies, uusi isähahmo, joka sanoisi jääräpäiselle Winehouselle tiukasti ei.

Kapadia on riisunut dokumenttinsa itsestäänselvyyksistä. Winehousen musiikillinen lahjakkuus tuodaan esille, mutta sen korostamiseen ei tuhlata puolta elokuvaa. Rock-elämän glamourinen esirippu riuhtaistaan rujosti alas ja punainen matto näyttäytyy pikemminkin taudin oireena kuin tavoitteena. Dokumentit ovat parhaimmillaan laadukasta journalismia ja Amy on Winehousea riivanneiden skandaalilööppien antiteesi.

Winehousen ja hänen läheistensä kotivideoiden sekä muiden sekalaisten taltiointien päälle on leikattu joukko haastatteluja, joissa muusikon lähipiiri kertoo omia muistojaan erinäisistä sattumista. Usein yhteen tapaukseen saadaan useita näkökulmia. Kapadia työntää kuulijaa tulkintaansa kohti, mutta ei sulje pois muitakaan totuuksia. Kerrontatekniikalla vältetään myös puhuvien päiden kulkue.

Alastomimmillaan Winehousen tarina on klassinen tragedia. Tunteikas ääni oli sekä lahja että kirous, kun valmiiksi päihteistä turhankin paljon nauttivalle, bulimiaa ja masennusta sairastavalle artistille ilmestyi mahdollisuus elää täysin muista riippumatonta, rahalla kyllästettyä elämää, jossa ainoa pysyvä ja tasapainoa tuova seikka oli päivittäinen överi.

On klisee, että jotkut ihmiset polttavat kynttilää molemmista päistä. Winehouse teki juuri näin, ja lopulta hänen kroppansa ei vain yksinkertaisesti kestänyt osin valittua, osin sairauksien tuomaa elämäntyyliä. Osa ongelmaa oli myös se, että kukaan ei puhaltanut liekkiä sammuksiin. Winehouse oli järjestelmällisesti hänestä jollain tapaa taloudellisesti riippuvaisten ihmisten ympäröimänä. Heille sopi, että Winehouse jatkoi katastrofaalisiksi äityneitä kiertueitaan ja huumekaruselliaan.

Isä, äiti, poikaystävä ja kaverit eli toisin sanoen ne kaikkein läheisimmät ihmiset tavalla tai toisella joko hyötyivät Winehousen menestyksestä tai katosivat kriittisillä hetkillä. Amy herättää kysymyksen auttamisesta. Usein sanotaan, että sairaan pitää itse haluta parantua. Ehkä näinkin, mutta tulee myös piste, kun yksilö ei enää pysty auttamaan itseään. Silloin läheisten täytyy pitää huolta rakkaastaan, eikä odottaa tämän avunpyyntöä.