Hyvien ihmisten metsä

Kiireinen lääkäri juuttuu läpikulkumatkallaan Amerikan takamailla onnettomuuden aiheuttamaan autojonoon ja päättää oikaista esteen soratien kautta. Ihmisjahti on kauhuelokuva, joka ensiminuuteillaan osoittaa katsojalle, mitä tulee tapahtumaan, jotta nämä voisivat keskittyä siihen, miten se tapahtuu. Esinäytös näyttää nuoren retkeilijäpariskunnan väkivaltaisen tuhon ja alkutekstien taustalla näkyy lehtileikkeitä syrjäseudun kammottavasti rappeutuneiden, sisäsiittoisten asukkien paljastuneesta ihmissyönnistä. Elokuva asettaa nopeasti vastakkain kaksi täysin erilaisina nähtyä ihmistyyppiä ja aikakäsitystä. Autossaan rokin pauhua kuunteleva lääkäri kuulee kuorma-autossaan kantria soittavavalta hidasliikkeiseltä takametsien mieheltä, että jonossa saattaisi kulua muutama tunti. Lääkäristä jo minuutinkin paikallaan olo tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Soratiellä lääkäri Chris (Desmond Harrington) törmää autoon, jossa poikaystävän jättämäksi joutunut kaupunkilaistyttö Jessie (Eliza Dushku) ihmettelee kahden hänet lohdutukseksi metsäretkelle tuoneen pariskunnan kanssa puhjenneita renkaita. Puhkaisu osoittautuu tahalliseksi, kun Jessie löytää maasta piikkilankaa.

© 2003 Twentieth Century Fox and Regency EnterprisesIhmisjahti viittaa henkilöhahmonsa suulla John Boormanin elokuvaan Syvä joki (1972), jossa maalaiset nähdään kaupunkilaisille vaarallisina ja pelottavina ja myös seksuaalisen uhkan vertauskuvina. Kauhuelokuvassa aihetta on käsitelty toistuvasti 1970-luvulta lähtien, Suomessakin vaikkapa Olli Soinion juppikauden tuntoja ilmentävässä Kuutamosonaatissa (1988). Kannibaaliteemastaan tunnetuin on kuitenkin Tobe Hooperin Texasin moottorisahamurhaaja (1974), joka on nähty normaaleina pidettyjen yksilöiden, perheen ja kapitalismin groteskina peilikuvana, jossa köyhät konkreettisesti syövät rikkaat. Vaikka menettelytapa sopisi nykypäivän eläinten oikeuksien puolustajillekin, on Ihmisjahdissa näkökulma metsässä harhailevien kaupunkilaisten menestyjien. Kun elokuvan kannibaaleja ei yksilöidä eivätkä nämä puhu ymmärrettävää kieltä, vaan ne nähdään päähenkilöihin nähden täysin toisenlaisina, tuskin enää ihmisinäkään, on houkuttelevampaa tulkita ne päähenkilöiden sisältä kumpuavan uhkan unenomaisiksi ilmentymiksi kuin minkään lajin radikaaleiksi.

Elokuvalla on myös Buffy - vampyyrintappaja -televisiosarjaan muutakin yhteistä kuin molemmissa näyttelevä Eliza Dushku. Molemmat käsittelevät ennen kaikkea nuorten kaupunkilaisten parisuhteen muodostuksen ongelmia, jossa kumppanin löytyminen tuntuu olevan lähes ylivoimaisen taistelun takana eikä suhteen pysyvyys ole sittenkään taattu. Elokuvan pelkistetty tyyli ja tarina viittaavat sen esikuvien halpatuotantopiirteisiin. Kuvanmuokkausta on käytetty vähän, mutta siksi muutamat poikkeukset erottuvat sitäkin häiritsevämpinä. Lajityyppinsä edustajana Ihmisjahti on kuitenkin varsin onnistunut vaikkakin kaavamainen tekele, joka jaksaa pitää katsojan otteessaan läpi sopivan lyhyen kestonsa, jos tämä ei ole sattunut näkemään vastaavia elokuvia lähiaikoina tai kuuluu niihin, joiden psykopatologiaan moneen kertaan kerrottu tarina loksahtaa.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä