Vaiana valkokangas

Disneyn animaatiostudio elää uutta nousukauttaan. Reilun kolmen vuoden takainen megahitti Frozen – huurteinen seikkailu osoitti, että katsojasukupolven vaihdoksesta huolimatta studion musiikkipainotteiset satuanimaatiot eivät ole menettäneet vetovoimaansa. Nykyisin Disneyn animaatiotuotanto tuntuukin jakautuvan sekä klassisempiin että modernimpiin teoksiin. Viime vuonna Disney puski ulos kaksi kokopitkää animaatioelokuvaa ensimmäistä kertaa neljääntoista vuoteen. Näistä Zootropolis – eläinten kaupunki käsitteli ennakkoluuloja eläintarinan keinoin, kun taas polynesialaishistoriasta ja -mytologiasta innoituksensa ammentava Vaiana seuraa perinteisemmän satuanimaation jälkiä.

Elokuva kertoo Vaiana (Auli'i Cravalho/Yasmine Yamajako) nimisestä heimopäällikön tyttärestä, joka lähtee merelle etsimään puolijumala Mauia (Dwayne Johnson/Veeti Kallio). Muotoaan muuttavan Mauin avulla maaginen sydänkivi olisi määrä palauttaa takaisin paikoilleen, minkä myötä saariympäristö alkaisi jälleen tuottaa hedelmää ja kalaa nälkiintyvälle heimolle. Vaiana saa kuitenkin huomata, että Maui ei ole halukas noudattamaan nuoren neidon toiveita.

Vaikka perinnetietoisuus huokuukin elokuvan lähtöasetelmista – joissa päällikön tyttären veri vetää jonnekin kauas tuntemattomaan, mutta auktoriteettinen isähahmo määrää pysymään kylän suojissa – niin lopputulos ohjautuu silti lähemmäs modernimpaa nykyanimaatiota. Vaiana on ensisijaisesti seikkailumielistä kaveruskomediaa, jollaisiin Disney on ollut viime vuosien varsin kiintynyt. Vaianan ja Mauin yhteinen matka jatkaakin Kaksin karkuteillä (2010) ja Frozenin vakiinnuttamaa kaksikkoseikkailua, mutta riisuu pois niissä mukana olevan romanssipyörityksen. Tämä myös vapauttaa päähenkilön itsenäisemmäksi toimijaksi, joka on lähempänä Urhean (2012) Meridania kuin perinteistä Disney-prinsessaa.

Hyvästä päähenkilöstä huolimatta kaksikon matka ei ole aivan yhtä linjakas kuin studion aiemmissa animaatioissa. Vaianan ja Mauin nokkapokka soutaa liikaa samoilla vesillä jättäen kerronnan laahaamaan ja ainakin suomalaisessa versiossa vitsien teho katkeaa lakonisesti ohjattuun dialogiin. Mukaan on ängetty myös lelumyynnin toivossa täysin tyhjänpäiväisiä eläinhahmoja.

Monet tarinan tapahtumista tuntuvat olevan lähinnä täytetaikinan roolissa. Yhteenotto Kakamoran kookospähkinäpiraattien kanssa on toki visuaalisesti näyttävä, mutta juonen kannalta lähinnä tarpeetonta pintakoreilua. Jättimäisen kookosrapu Tamatoan (Jamie Clement/Arttu Wiskari) kohtaaminen luolassa puolestaan sisältää yhden elokuvan hirveimmistä musiikkinumeroista. Virheliike on häiritsevä muuten upealta kuulostavassa ja näyttävässä kokonaisuudessa.

Visuaalisesti Vaiana on yksi hienoimpia Disney-animaatioita vähään aikaan. Merimatka tarjoaa värien ja liikkeiden muodossa kuvallisen elämyksen, joka on omiaan juuri elokuvateattereiden valkokankailta katsottuna. Tukea tähän tarjoaa myös onnistunut musiikkiraita. Hamilton-musikaalilla maineeseen nousseen Lin-Manuel Mirandan yhdessä Opetaia Foa'in ja Mark Mancinan kanssa tekemät kappaleet nostavat kokonaisuuden lentoon, vaikka Mirandan suurimpien fanien silmissä musiikit tuskin lukeutuvat miehen ansiokkaimpiin saavutuksiin.

Nopeatahtisemmat sävellykset ja rap-osuudet asettavat haasteita käännökselle, joka Tuija Korhosen hyvästä yrityksestä huolimatta tuntuu hieman takeltelevalta. Myös replikointi karahtaa paikoin epäluontevaksi ja Markus Bäckmanin dubbausohjauksille tyypillinen puhekielen käyttö särähtää edelleen korvaan. Näyttelijät tekevät vaihtelevaa työtä, mutta varsinkin päärooliin kiinnitetty Yasmine Yamajako hoitaa laulujensa vokaaliosuudet kirkkaalla ammattitaidolla.