Tragedia taivaalla
Elokuva- ja viihdeteollisuus reagoi ymmärrettävän voimakkaasti syyskuun yhdenteentoista. Terroriaiheisten elokuvien ensi-iltoja lykättiin ja sortuneet tornit retusoitiin pois milloin mistäkin pätkästä. Seuraavaksi tulivat dokumentit. Suomen teattereihin ehti ensimmäisenä eräs lippalakkipää, jonka sotkuinen ja propagandistinen "dokkari" Fahrenheit 9/11 sai ilmeisen poliittisista syistä kiittävän vastaanoton.
Näytelmäelokuvien vuoro on nyt, eikä niistä kannata etsiä Fahrenheitin poliittisia sanomia. Sekä Oliver Stonen lokakuussa ensi-iltaan saapuva World Trade Center että Paul Greengrassin United 93 keskittyvät ihmisiin, jotka joukkomurha repii irti arjestaan.
Greengrassin (Medusan isku, useita TV-dokudraamoja) United 93:n pääpaino on tapahtumilla. Elokuva kertaa syyskuun yhdennentoista traagisen aamun lennonjohdon, ilmapuolustuksen sekä erityisesti kaapatun United Airlinesin lennon 93 näkökulmasta. Kun lennonjohdolle selviää, että jotain on pahasti pielessä, alkaa piinallinen salapoliisityö, jonka palaset loksahtavat kohdalleen vasta kun palavat WTC-tornit näkyivät sekä lennonjohdon ikkunassa että CNN:n uutislähetyksessä. Kaksi matkustajakonetta on iskeytynyt World Trade Centeriin, yksi Pentagoniin.
Neljäs kaapattu kone, United Airlinesin lento 93 on kuitenkin edelleen ilmassa ja mitä todennäköisemmin matkalla kohti Yhdysvaltain kongressia, Capitolia. Samalla kun lennonjohtajat yrittävät hahmottaa tapahtumien kokonaiskuvaa, saavat United 93:n matkustajat selville olevansa itsemurhalennolla ja käyvät vastarintaan. Elokuva loppuu silmänräpäystä ennen United 93:n iskeytymistä pennsylvanialaiselle pellolle, vain parinsadan kilometrin päähän maalistaan.
United 93 kunnioittaa terrori-iskuissa menehtyneiden muistoa, eikä sotkeudu tapahtumien jälkipyykkiin.
Tapahtumakeskeisyydestä johtuen elokuvasta ei löydy kovinkaan syviä henkilökuvia. Näyttelijätyö on kuitenkin kautta linjan taitavaa, henkilöt uskottavia ja tuntemattomat näyttelijät sopivat rooleihinsa mainiosti. Kyse on tavallisista ihmistä tekemässä jokapäiväistä työtään ja yrittämässä kykyjensä mukaan hallita käsittämätöntä tilannetta. Konekaappareihin kiinnitetään hieman enemmän huomiota. Heidät esitetään välillä epävarmoina, mutta syvästi uskonnollisina ja äärimmäisen raakoina murhaajina, jotka surutta puukottavat matkustajia ja joiden suurin pelko on tehtävässään epäonnistuminen.
United 93 näyttää konekaappauksen tapahtumat realistisesti ja raadollisesti. Käsivaralla kuvatut kohtaukset ovat piinallista katsottavaa. Kuvat ovat koskettavia ja voimakkaita, täynnä väkivaltaa, pakokauhua ja matkustajien viimeisiä puheluita perheilleen ja läheisilleen. Sliipattu Hollywood-toiminta ja sankaruus ovat kaukana kaoottisesta, säälimättömästä selviämiskamppailusta.
Lennon 93 menehtyneet matkustajat ovat Yhdysvalloissa kohonneet kansallissankareiksi, mutta United 93 ei heitä sellaisina esitä. Jopa sankaruutta symboloimaan jäänyt hyökkäyskehotus Let’s roll, "käydään päälle", kuullaan elokuvassa vain ohimennen. Vastarintaan nousseet matkustajat ovat tavallisia ihmisiä, jotka epätavallisessa tilanteessa tekevät rohkeasti sen, mikä heidän on pakko tehdä. Elokuva tekee harvinaisen selväksi, etteivät United 93:n matkustajat taistelleet Capitolin tai Yhdysvaltojen puolesta. He taistelivat hengestään.
Toimituskunnan keskiarvo: 3,1 / 7 henkilöä