Tiikerin oma elokuva valkokangas

A.A. Milnen luoma satuhahmo Nalle Puh on esiintynyt valkokankaalla sekä Disneyn että Sojuzmultfilmin animaatioissa. Nyt ihana Nallemme on kuitenkin pelkkä sivuhahmo uudessa suomeksi dubatussa Disney-piirretyssä, jonka pääosassa tepsuttelee Puhin kaveri Tiikeri. Tikrun lisäksi näemme metsän veikeistä asukkaista kaikki muutkin Nasusta Pöllöön, lopulta kuvaan astuu vieläpä meidän kaikkien egomme Risto Reipas. Milnellä sinänsä ei ole mitään tekemistä tässä skenaariossa, joka on pelkkä tuote.

Yksinkertaisessa käsikirjoituksessa kuvataan Tiikerin juurettomuuden tunnetta. Tiikeri haluaisi nähdä sukulaisensa. Metsän ystävät haluavat auttaa häntä, mutta minkä joku voi käsittää auttamisena, sen voi toinen nähdä myös pilana - siinä tarinan opetuksista ensimmäinen. Lopulta Tiikeri lähtee hyiseen pakkaseen etsimään "sukupuutaan". Siinä se ystävyys punnitaan, ennen kuin seuraa tarinan toinen opetus.

Kirjoista tutut vitsikkyydet ja leppoisat pikkunokkeluudet ovat jääneet pahasti nykyajan piirrettyjä vaivaavan alituisen törmäilyn ja pomputtelun alle. Tiikeri itse on jopa rasittavan meuhkaava otus, jonka luonteesta tuskin lapsikaan ottaa selvää. Näin kohdeyleisöä sitten kasvatetaankin toimintaelokuvan lajityyppiin.

Kun meininki hiukan hellittää, vanhanaikaista ullakontuoksuista piirrosjälkeä on herttaista seurata. Silloin melkein tuntee sukeltavansa sisään vanhojen Puh-kirjojen sivuille, joissa hennosti piirretyt kuvat lomittuvat tekstiin. Tuon tapaisia sivuja nähdään elokuvassakin äitelän kertojanäänen läpitunkemana. Pysähtyneistä kirjankuvituksista lähtevät piirrokset välillä liikkeeseen. Tällaista tekniikkaa olisi voinut käyttää enemmänkin kuin pari kertaa.

Suloinen loppu sytyttää hiiltyneenkin sielun: ei muuta kuin Puh-kirja kainaloon ja puun alle lukemaan, kun vielä kesää muutama päivä on!