Romeon on kuoltava valkokangas

Jet Li, Hong Kongin toimintaleffojen ihmelapsi ja kung fu -mestari on käynyt kerran ennenkin moikkaamassa Hollywoodia Tappava ase 4:ssä, mutta saa vasta nyt ensimmäisen pääosansa. Kertomus on löyhästi perustettu Romeon ja Julian tilanteelle sotaa käyvien sukujen paineessa. Shakespeare + Hollywood-toimintaa + romanssi + kung fu = paljon hupia? Lopputulos ei kuitenkaan tunnu oikein vastaavan kenenkään tarpeisiin.

Jos Matrix olisi prinsessa, olisi Romeon on kuoltava sen ruma sisarpuoli. Koko leffa on nimittäin jotenkin syntyhetkestään lähtien ollut Matrixin varjostama. Sitä mainostetaan Matrixin tuottajan uutena elokuvana ja huhut kertovat Jet Lin esiintyvän Matrixin jatko-osassa. Mutta pahinta on se, että ehkä juuri Matrixin innoittamana tämän elokuvan odotettuja kung fu -kohtauksia on terästetty tietokonegrafiikalla. Mutta mihin niitä olisi tarvittu; onhan jokainen Hongkong-actionia nähnyt, miten vaikuttava Jet Li osaa olla ilman mitään kikkailuakin. En olisi ikinä uskonut sanovani mitään hyvää Tappava ase 4:stä, mutta siinä roiston rooliin roiskaistu Li näytti kykynsä yksinkertaisemmilla ja aidommilla tavoilla.

Hollywood on traditiossaan langettanut kirouksen keltaisen miehen potenssin päälle. Itämainen mies on lännen leffateollisuudessa kuvattu aina jollain konstilla feminisoituna, myös toimintagenren sisällä. Räikeällä tavalla tämä näkyi jo Jet Lin esikuvan, Bruce Leen ensimmäisessä ja ainoassa Hollywood-leffassa, Enter the Dragonissa (1973), jossa kiinalaisen Brucen sukupuolisuus tuntui kokonaan unohtuneen. No eihän se sinänsä mitään, mutta Brucehan oli leffassa mukana taisteluturnauksessa, jonka isäntä oli hankkinut Nietzschen kehotusta seuraten avokätisesti palvelualttiita neitoja "soturin virkistykseksi". Brucen mielenkiinto ei herännyt, vaikka eräskin sen kaveri ryski menemään ihan kuolemaansa saakka. No nythän Romeon on kuoltava kalastaa tietenkin sukupuoliset teemansa Romeon ja Julian tunnetusti romanttisesta tarinasta. Silti Jet Lin ja tämän vastanäyttelijän, Aaliyahin suhde pidettiin tuottaja Joel Silverin pyynnöstä "platonisena". Elokuvan loppukohtauksessa piti olla yksi pusu, mutta se leikattiin pois lopullisesta versiosta!

Kovin romanttinen elokuva tämä ei siis ole eikä toimi oikein toimintanakaan: taistelukohtauksia on vain vähän, eivätkä ne kanna leffan mammuttimaista kahden tunnin kestoa. Gangsterien perhedynamiikan sotkuja, sukurakkautta, petosta ja uskollisuutta selvitellään ihmeen pitkään, vaikka ei tämän pitänyt mikään Kummisetä olla. Sinänsä kung fu -pätkät ovat tietenkin hienoja; valitankin vain siitä, että ne olisivat voineet olla parempia, jos niitä ei olisi sorkittu. Ehkäpä lopuksi kuitenkin se, jolla on vähemmän suuria odotuksia elokuvan suhteen, saa siitä myös enemmän irti. Jet Li on kuningas, mutta mielestäni tämä ensimmäinen Hollywood-pääosa ei tee hänelle oikeutta.