Sheriffi Schwarzenegger

Jo vuonna 1970 elokuvauransa aloittanut, mutta ensisijaisesti 1980-luvun toimintaikonina tunnettu Arnold Schwarzenegger nousi vuonna 2003 Kalifornian kuvernööriksi ja toimi tässä tehtävässä kaksi kautta eli vuoteen 2011 asti. Koska elokuvauran viimeiset teokset ennen politiikkaan siirtymistä eivät olleet erityisen kaksisia ja 65 vuoden ikä oikeuttaisi jo eläkkeeseen, moni ajatteli ison Arskan näyttelijäuran jo päättyneen tai korkeintaan rajoittuvan The Expendables -sarjan kaltaisiin lyhyisiin pistokeikkoihin.

Arska oli toista mieltä ja päätti elvyttää näyttelijäuransa täysipainoisena elokuvien päätähtenä. Schwarzenegger otti työstettäväksi useita elokuvia, joista ensimmäisenä valkokankaille ehti The Last Stand.

The Last StandElokuvaan on rakennettu kaksi toisistaan melko poikkeavaa tarinakaarta. Ensimmäisessä niistä kuolemaantuomittu meksikolaisen huumekartellin johtaja Cortez (Eduardo Noriega) karkaa Las Vegasissa FBI-agenteilta ja aloittaa huiman pakomatkan turboahdetulla Corvettella. Kumi palaa ja moottori ulvoo, kun rallikuskinakin toiminut Cortez tietää Kimi Räikkösen tavoin, mitä on tekemässä ja sujahtaa tie-esteiden läpi vaivatta. Takaa-ajoa johtava agentti (Forest Whitaker) ei voi kuin kiroilla.

Cortezin päämääränä on päästä Meksikoon pienen arizonalaisen pikkukylän Sommerton Junctionin kautta. Sommertoniin saapuu etukäteen lähetetty, Cortezin oikean käden (Peter Stormare) johtama raskaasti aseistettu konnajoukko, jonka tehtävänä on varmistaa rajanylitys ja pitää kylä kurissa. Mutta kylän sheriffinä ei toimikaan kuka tahansa maalaistollo vaan Arnold Schwarzenegger.

The Last StandThe Last Standin alkupuolella korostetaan vanhan, idyllisen pikkukaupungin tunnelmaa ja vanhan liiton Schwarzeneggeriä sen jäyhänä, hieman jo vanhentuneena mutta edelleen jämäkkänä puolustajana. Teos nostaa stetsonia vanhoille western-elokuville, joissa sheriffi, yleensä John Wayne tai Gary Cooper, asettuu kokemattoman tai kyvyiltään rajoittuneen apulaisjoukon kanssa vastustamaan ylivoimaista konnajoukkoa.

Eteläkorealainen ohjaaja Jee-woon Kim on tunnettu kovaotteisista, intensiivistä toimintaelokuvistaan ja 1940-luvun Mantshuriaan sijoittuvasta aasialaislänkkäristään Hyvä, paha ja outo (2008). Elokuva luultavasti myötävaikutti paljonkin siihen, että Kim valittiin tämän elokuvan ohjaajaksi. Ei Kim mikään John Ford ole ohjaajana, mutta monipuolinen toiminta pysyy hyvin Kimin käsissä aina vankikarkurin trillerimäisestä jahtaamisesta western-henkiseen pyssynpaukutteluun tomuisen pikkukylän raitilla.

The Last StandKimillä on visuaalista silmää, mutta ei tyypilliseen aasialaiseen tapaan. Vaijerimiesten hyppelyiden ja liiallisen CGI-ryöpytyksen sijasta efektit ovat perinteisempiä ja karumpia. Väkivalta ei ole ehkä aina realistista, mutta se on raadollista ja hurme peittää tulitaisteluissa maan. On elokuvan ja Arnoldin paluun kannalta olennaista, ettei teoksen väkivalta ole veretöntä koko perheen väkivaltaa. Sellaiseksihan niin monen entisen kasaritähden nykyelokuvat, kuten vaikkapa Die Hard -sarjan lapsille sopivat sisäsiistit jatko-osat, ovat taantuneet.

Schwarzeneggerkin näyttelee tavallista vähäeleisemmin ja maanläheisemmin. Sheriffi on sitkeä mutta vanhentunut periaatteen mies, joka uskaltaa luottaa myös nuorempiin apulaisiinsa sen sijaan, että hahmo olisi vanhojen Arnold-aikojen alati vitsaileva supersankari, joka hoitaisi kaiken itse. Sheriffi jopa toteaa olevansa vanha, kertoo pelkäävänsä ennen tulitaistelua ja näyttää lähes itkevän, kun yksi apulainen menehtyy pakollisessa draamakohtauksessa. Kuuluisia onelinereitakin käytetään hillitymmin.

The Last StandHuumoria on toki mukana sekä absurdina tilannekomiikkana että erityisesti parin koomisemman sivuhahmon myötä. Asefetisistit ainakin nauttivat Johnny Knoxvillen esittämästä kahjosta asemuseon omistajasta, jolta löytyy tuliaseita aina natsien konekivääreistä jättimäisiin pyssyihin.

Teos ei ollut Yhdysvaltain lippuluukuilla mikään jättimenestys, mutta syitä tähän voi vain ihmetellä, sillä The Last Stand on alusta loppuun varsin jäntevää toimintaa, jossa on hyvä syke ja viihdyttävä ote. Elokuvallisesti The Last Stand on onnistunut kokonaisuus, joka ei ole yksin Schwarzeneggerin varassa, mutta joka on kuitenkin Arnoldin paras toimintaelokuvan päärooli sitten 1990-luvun alkupuoliskon. Toivottavasti elvytetty näyttelijänura johtaisi vielä kulminaatiopisteeseensä eli huhuttuun kolmanteen Conan-elokuvaan. Conan Barbaari nosti Arnoldin aikanaan huipulle, ja se huippu on vielä mahdollista saavuttaa, ainakin jos saisi John Miliuksen kameran taakse.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 3 henkilöä


Powered by Preview Networks