StreetDance 3D valkokangas

Viihde-elokuvien viimeisin villitys, 3D, on valjastettu tällä kertaa tanssivista nuorista kertovan elokuvan vetojuhdaksi. Kolmiulotteisuus ei kuitenkaan auta StreetDance 3D:n yksiulotteista tarinaa nousemaan sellaiseen loikkaan, että se erottuisi edukseen muista saman lajin tanssielokuvista, joissa vaikeudet vievät lopulta voittoon ja romanssikin viriää erilaisten nuorten välille.

Katutanssiryhmä menettää johtajansa ja elokuvan sankaritar Carly (Nichola Burley) poikaystävänsä juuri kun Englannin katutanssimestaruuskisat ovat ovella. Carly ottaa tanssitiimin vetovastuun ja saa huomata, että vastoinkäymisiä riittää. Treenitilan ja sen rahoituksen puutteessa katutanssijoiden on turvauduttava tarjottuun balettikoulun saliin. Hintana on valitettavasti balettitanssijoiden mukaan otto mestaruuskilpailuihin. Aikaa on niukasti ja nokkaansa nyrpistelevällä tutu- ja trikoojengillä ei ole minkäänlaista hajua siitä, mistä katutanssissa on oikein kyse.

Tästä asetelmasta revitään kilttiä ja kaavamaista nuorisodraamaa, mutta onneksi enimmäkseen vain tanssitaan. Nuorista kokemattomista näyttelijöistä ja englantilaisista tosi-tv-tähdistä koostettu casting pistää jalalla oikein koreasti, usein jopa upeasti. Elokuvan tarina on vain kliseisintä huttua mitä voi kuvitella ja vähäiseksi jäävä dialogi monesti kiusaannuttavan banaalia. Kyllä nuorillekin voisi tehdä edes vähän paremmin käsikirjoitettuja elokuvia. En epäile hetkeäkään, etteikö StreetDance 3D löydä katsojia ihan tällaisenaankin, mutta olisi mukava myös yllättyä elokuvaa katsoessaan.

Ainoa, minkä voi sanoa toimivan kaikenikäisille sallitussa harmittomassa hattarassa, on tanssi. Elokuvassa on mukana pari lahjakasta tanssiryhmää, Flawless ja Diversity, vuoden 2009 Britain’s Got Talent -televisiokilpailusta. Näiden esittämät tanssinumerot ovat eittämättä elokuvan parasta antia. Ja olisivat olleet sitä vielä enemmänkin, jos esityksiä ei olisi alistettu itsetarkoitukselliselta tuntuvalle 3D-tekniikalle. Kolmiulotteisuus on koko elokuvassa lähinnä vain häiritsevä tekijä. Liian syvätarkka kuva siristyttää silmiä ja haittaa ärsyttävästi katselukokemusta. Tanssikohtauksiin ympätyt puolivillaisesti toteutetut ”matrix-pysäytykset” olivat rasittavia ja typeriä.