Yhdeksän vuotta ja kaksi jatko-osaa myöhemmin

Vuonna 2001 ensimmäinen Shrek-elokuva keräsi runsaasti lipputuloja ja nosti tuotantoyhtiönsä DreamWorksin pahimman kilpailijansa Pixarin ohitse Oscar-kisassa napaten parhaan animaatioelokuvan pystin Monsterit Oy:n nenän edestä. Uuden 3D-teknologian siivittämänä Shrek saa jo kolmannen jatko-osansa Shrek ja ikuinen onni, jota ainakin lupaillaan nyt vihoviimeiseksi sarjan ”luvuksi”.

Shrek ja ikuinen onniLapsiperheen arki alkaa syödä vihreää torvikorvaista jättiämme. Vaativa vaimo, kolme meluisaa mukulaa ja turistien toljailu saavat Shrekin epätoivon partaalle. Jätti alkaa kaipailla rauhallisia poikamiesvuosiaan, jolloin kaikki pelkäsivät häntä ja mutakylvyssäkin ehti makoilla rauhassa. Shrek lähtee lastensa syntymäpäiväjuhlista ovet paukkuen ja tekee pikaistuksissaan sopimuksen niljakkaan Tittelintuuren kanssa, joka lupaa hänelle yhden päivän oikeana yrmynä suojättinä, jos saa vastalahjaksi yhden päivän Shrekin menneisyydestä. Pian saa sankarimme kuitenkin huomata, että hän on vaarassa menettää kaiken: perheen, ystävät ja kirjaimellisesti koko elämänsä.

Shrek ja ikuinen onni on ihan mukiinmenevää kokoperheen viihdettä, ei mitään sen suurempaa ja erityisen mieleenpainuvaa animaatiotaidetta muttei nyt myöskään kurjinta kuraa. Näin ei voi sanoa monestakaan jatko-osan jatko-osasta, joita Hollywoodin huttukoneisto suoltaa vanhojen menestyskonseptien ja hittifilmien pohjalta. Ihan kelpo päätöksen Shrekin tarina saa kolmannessa jatko-osassaan, ja tähän olisi nyt tosiaankin hyvä lopettaa, jottei juttu alkaisi maistua aivan puulta ja luita myöten kalutulta.

Shrek ja ikuinen onniSuhteellisen sujuvaan tarinaan on edellisten Shrek-elokuvien tapaan lainailtu sieltä sun täältä. Muutama leffan vitseistä osui ja upposi sen verran sattuvasti, että huomasin hörähteleväni. Ehkä parhaimpana kohtauksena mieleeni jäi Shrekin paluu hetkeksi oikeaksi pelottavaksi jätiksi. Tätä päivänpaisteista tapahtumaa ryyditetään niinkin ”rankalla” taustapiisillä kuin Carpentersien Top of the Worldillä. Popmusiikkinsa tunteville, hieman vanhemmille katsojille, nousee hymynkare melko varmasti suupieleen.

Jopa suomenkielinen dubbauskin toimii kohtalaisesti tällä kertaa, vaikka aikuista katsojaa väistämättä harmittaakin se, että käännösäänissä originaalidialogiin epäilemättä kuuluvat sanaleikit ja kielen nyanssit häviävät tai muuttuvat joksikin muuksi. Mainittavaa lisäarvoa ei kolmiulotteisuus elokuvaan tuo, mutta tietokoneanimaatioihin 3D sopii joka tapauksessa paljon paremmin kuin näytelmäelokuviin.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 3 henkilöä


Film trailers by Filmtrailer.com