Pop, sanoo sydän

Olen aina inhonnut Hugh Grantia. Romanttisten komedioiden käsikirjoittajana aloittaneen Marc Lawrencen toinen pitkä elokuva sai minut kuitenkin harkitsemaan asiaa uudelleen. Sävel ja sanat esittelee brittihurmurin Alex Fletcherina, ex-kasaripopparina, joka on charmikkaasti vanhentuessaan pudonnut populaarikulttuurin suurimmilta lavoilta. Tiukkoihin rokkihousuihin pukeutuva Grant on kerrankin oikeasti kuuma, jopa esiintyessään huvipuiston lavalla taustanauhan kanssa. Alkutekstien hämmentävän tyylitietoinen musiikkivideo sai minulta heti täydet 12 pistettä.

Unohdettujen idoleiden hautuumaalle vaipumisen uhka saa Alexin tarttumaan viimeiseen työtarjoukseen, jossa hänen pitää pikavauhtia säveltää duettohenkinen hittibiisi listakuningatar Cora Cormanille (Haley Bennett). Sanoittajana kömpelö Alex törmää sekavaan mutta lahjakkaaseen Sophie Fisheriin (Drew Barrymore), jonka runosuoni pulppuaa juuri oikeanlaista sisältöä. Hektinen luova yhteistyö johtaa helliin tunteisiin jo ennen viimeisen säkeistön valmistumista.

Sympaattisuudestaan huolimatta Drew Barrymoren ainainen naiivi vivahde koettelee hermoja, eivätkä kemiat aivan täysin kohtaa Grantin kanssa, mikä on kuitenkin romanttisen komedian keskeinen tekijä. Mieleenpainuvin sivuhahmo on Sophien räväkkä sisko, jota esittää Kolmas kivi auringosta -sarjasta tutuksi tullut täydellisen hurmaava Kristen Johnston.

Sävel ja sanat parodioi kevyesti popmusiikin pinnallista maailmaa, vaikka jääkin siinä puolitiehen sortuessaan stereotypioiden toistamiseen. Kangasta säästävä tähtönen Cora on yhtäältä parodia puolialastomista blondipoppareista, mutta toisaalta kuvasto on täysin samanlaista kuin pornahtavissa musiikkivideoissa. Kaiken lisäksi näyttelijä Haley Bennett joutui laihduttamaan 10 kiloa rooliaan varten. Se siitä kritiikistä.

Yhdysvalloissa Sävel ja sanat on luokiteltu alle 13-vuotiaille sopimattomaksi "seksuaalisen sisältönsä" vuoksi. Koska intiimin fyysisen kanssakäymisen määrä on elokuvassa aika vähäinen, alkaa mietityttää, onko juuri Coran vähäpukeisuus syynä rajoituksiin? Samalla logiikalla koko MTV pitäisi kieltää lailla.

Elokuvaan sävelletty musiikki on mainitsemisen arvoinen ja elokuvaa hallitseva yksityiskohta. Adam Schlesingerin kynästä peräisin olevat popkappaleet ovat tarttuvia ja sopivat mainiosti kokonaistyyliin.

Tarina ei lajityypin tuntevalle tarjoile montaakaan yllättävää käännettä, ja loppuratkaisukin on tiedossa jo ensiminuuteilla. Sävel ja sanat on kuitenkin lajissaan sujuvaa katseltavaa luontevaan dialogiin ujutetun raikkaan huumorinsa ja toimivan henkilögalleriansa ansiosta. Jos popmusiikin pinnallisuuteen olisi tartuttu vielä tiukemmalla otteella, olisi se yhdessä Hugh Grantin onnistuneen hahmon kanssa tehnyt kyseisestä lemmentarinasta vielä astetta paremman.