Reindeerspotting - Pako joulumaasta valkokangas

Harva elokuva tekee katsojaansa yhtä voimakkaan vaikutuksen kuin Joonas Neuvosen ohjaama kotimainen kohudokumentti Reindeerspotting. Maaliskuussa Tampereen elokuvajuhlilla ensiesityksensä saanut ja nyt teatterilevitykseen tuleva teos on saanut valtion elokuvatarkastamolta meikäläisittäin harvinaisen K18-merkinnän. Vaikka päätös jättääkin juuri valistusta kaipaavat alaikäiset salien ulkopuolelle, lienee rajoitus aivan perusteltu – niin rankkaa ja järkyttävää katsottavaa elokuva kun on aikuisenkin silmään.

Alaotsikolla ”Pako joulumaasta” varustettu elokuva on kaunistelematon kuvaus 19-vuotiaan Janin, rovaniemeläisen subutex-narkkarin ja nuorisorikollisen arjesta. Teoksen teho perustuu siihen, että kuvaaja on päähenkilön läheinen tuttava, jolla on pääsy hänen elämänpiiriinsä. Elokuvasta päätellen poikien elämä käsittää lähinnä joko huumeiden käyttöä tai niiden hankkimista. Päähenkilö on suurimman osan ajasta aineista tokkurainen eikä hän tunnu iloitsevan mistään yhtä kovasti kuin tiedosta, että on kohta saava uuden annoksen.

Aiempien addiktiokuvausten kaavasta rajusti poikkeava teos tuo huumeidenkäytön lähelle katsojaa aivan uudella tavalla. Elokuvassa esiintyvät henkilöt vaikuttavat kuin keiltä tahansa naapurinpojilta haaveineen ja pelkoineen. Juuri heidän huoleton tapansa suhtautua huumeisiin kuin aivan tavalliseen harrastukseen tekee Reindeerspottingista todellisen pahan mielen elokuvan, vaikkei itse piikittämisen katsominen pahaa tekisikään. Tällaisia elämänsä hukkaan heittäviä surullisia porukoita löytyy varmasti ympäri Suomea. Elokuva ei siis nähdäkseni yritä mustamaalata erityisesti Rovaniemeä saati sitten ihannoida huumeidenkäyttöä.

Vuosina 2003 ja 2004 kuvatusta materiaalista koostuva teos on käynyt läpi pitkän tuotantoprosessin. Vaikkei Neuvosella olekaan aiempaa kokemusta elokuvanteosta, on siihen onnistuttu rakentamaan toimiva dramaturgia. Tarinassa kuvataan kuinka Jani toteuttaa ystävänsä kanssa varastettujen rahojen turvin unelmiensa matkan pois Rovaniemeltä halki Euroopan. Ironista kyllä, reissussa kamaa vedetään enemmän kuin koskaan ja lopettamispäätös pyörretään monta kertaa. Kun ystäväkin jo tiedustelee Janilta, miksi tämä haluaa välttämättä kokeilla heroiinia, vaikka on juuri luvannut lopettaa aineiden käytön, saa se katsojankin aavistelemaan pakomatkalle päätepistettä.

Autenttinen kronikka tekee sen, mitä ansiokkaalta dokumenttielokuvalta vaaditaan: se tuo lähiympäristössämme esiintyvän vaietun ongelman esille raadollisella tavalla ja pakottaa näin katsojankin ajattelemaan näkemäänsä. Kierteessään täysin avuttoman päähenkilön holtitonta käytöstä seuratessa ei voi tuntea muuta kuin sääliä ja ahdistusta. Näin teos puoltaa paikkaansa maamme valkokankailla, oli sitten sen sensaatiohakuisuudesta mitä mieltä tahansa. Reindeerspotting on todella kaiken aiheuttamansa kohun arvoinen elokuva.