Red Planet - punainen planeetta valkokangas

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, kuten Hollywoodin into syytä liukuhihnoiltaan jonkin aihepiirin elokuvia kyllästymiseen asti. Keskinkertaiset avaruusrainat alkavat ottaa, varsinkin vakavaa scifin ystävää, jo pahasti pattiin, kun messevillä tehosteilla ryyditetyistä tarinoista on kadonnut se viimeinenkin järjenhiven. Viime vuosien avaruusajoista ainoastaan synkeän hieno Viimeinen horisontti (1997) on ollut muistamisen arvoinen ja sekin oli itse asiassa kauhun ja pahuuden tutkielma kulissinaan vain avaruus.

Mars on tämän hetken avaruustutkimuksen kuuma nimi. Varsinkin punaiselta planeetalta löytyneet merkit veden olemassaolosta ovat jälleen sysänneet liikkeelle spekuloinnit mahdollisesta elämästä. Hollywoodin hanttapulit ovat tietysti etunenässä hyödyntämässä näin ajan hermolla olevaa tieteisskenaarion aihetta. Tehostemaakarit ovat näissä projekteissa onnistuneet kiitettävästi, mutta käsikirjoittajille pitäisi määrätä pahimman luokan raippatuomio, sillä niin ala-arvoiseksi avaruus-scifin sisällöllinen taso on laskenut.

Red Planet alkaa yhtä huonosti kuin loppuukin. Naiivi naismonologi latelee kliseisiä latteuksia siitä, miten Tellus on saastutettu piloille ja ihmiskunnan ainoa toivo on löytää uusi koti avaruudesta. Sankarit lähetetään Marsiin ja tottakai hommat menevät perseelleen ja ruumiita tulee, niin - ja kauniiksi lopuksi seilataan vielä kosmiseen auringonlaskuun.

Elokuvan alkupuolella, kun veteraaninäyttelijä Terence Stamp sivaltaa osuvaa elämän filosofiaa, tohti vielä toivoa vakavasti otettavaa tarinaa. Stampin hahmo on kuitenkin ensimmäinen kuolonuhri ja siihen tyssää koko Red Planetin tarina. Loppu on puisevaa ja tarkoituksetonta "kuka selviää hengissä" -juoksentelua, joka on kuitenkin toteutettu niin hyvin, ettei siinä ole mitään nauramista.

On suorastaan puistattavaa ajatella, miten visiovammainen elokuva Red Planet onkaan. Rasvan, suolan ja yltäkylläisen autoilun typerryttämille kansalaisille maalaillaan näissä tarinoissa suloisia harhakuvitelmia siitä, että Telluksemme voi rauhassa tunkea täyteen saasteita, sillä kyllä insinöörit keksivät pelastuksen aikanaan vaikka avaruudesta. Ja jos insinöörit epäonnistuvat, niin kyllä amerikkalainen sankari tulee ja kädestä pitäen johdattaa ihmiskunnan pelastukseen. Eikö näillä melumaakareilla ole mitään vastuuntuntoa, kun menevät siunaamaan paskan dumbbaamisen luontoon avaruudellisen pelastuksen toivossa? Toivon mukaan Marsin kovakuoriaiset parveilisivat Jenkkilään ja söisivät sen pois maailmankartalta maisemaa pilaamasta ja muuta maailmaa saastuttamasta.