Oikeanlaista kemiaa valkokangas

Aiemmin Boiler Roomin (2000) ohjannut Ben Younger on jatkanut yhteistyötään tuottajasisarusten Jennifer ja Suzanne Toddin kanssa, tällä kertaa romanttisen komedian merkeissä. Prime onkin malliesimerkki kelvollisesta lajityyppinsä nykyhetken edustajasta. Elokuvassa ei sorruta turhaan siirappiin tai slapstickiin, vaan varsin realistisin ottein, vaikkakin komediallisesti, käsitellään epäsuhdan parin rakkaustarinaa.

Juuri eronnut 37-vuotias Rafi ja 23-vuotias Dave tapaavat ja rakastuvat. Suhde ei vain ole kovin helppo, kun lähes kaikki olosuhteet taistelevat vastaan. Vanhemman naisen ja nuoremman miehen ikäero kammoksuttaa varsinkin Rafia, kun Daven ongelmana taas on juutalaisen suvun painostus. Lisäongelmia syntyy, kun käy ilmi, että Rafin psykoterapeutti Lisa onkin Daven äiti.

Köykäisintä elokuvassa on Rafin ja Daven suhde, joka ei vaikuta täysin uskottavalta, vaikka selväksi tulee, että ainakin seksi toimii mitä mainioimmin. Parin välinen dialogi ei vain vakuuta, vaikka näyttelijät oman työnsä kunnialla hoitavatkin. Yksi vakava teema, ikäero, olisi riittänyt tälle elokuvalle. Uskonnon tuoma rasite kenties toimii aiheena hyvin tämän hetken maailmantilanteessa, mutta sitä ilman tarina olisi edennyt jouhevammin.

Elokuva on kuitenkin positiivinen anti vanhempi nainen – nuorempi mies -teemalle, jota yleensä käsitellään varsin outona touhuna. Juuri näin päin olevan ikäeron vaikeudet tuodaan moni paikoin hyvin realistisesti esiin, mikä lisää tarinaan onnistuneesti syvyyttä muuttamatta sitä kuitenkaan liian vakavaksi. Kaiken kruununa Meryl Streep on mitä mahtavin psykoterapeutti ja huolestunut äiti, joka onnistuneesti tuo tilanteen komediallisuuden esiin ilmeillään ja olemuksellaan, mutta on silti vakava ja uskottava vaikeissa tilanteissa.