Transamerica valkokangas

Kaksi täysin erilaista ihmistä tapaa kohtalon oikusta. He lähtevät matkalle, jonka aikana ystävystyvät, eikä matkan jälkeen kumpikaan ole enää entisensä. Tätä tuttua kaavaa noudattaa Duncan Tuckerin esikoispitkä Transamerica. Pinnaltaan tavanomaisesta road movien rakenteesta huolimatta se on poikkeuksellinen elokuva.

Kerronnaltaan perinteisestä Transamericasta harvinaisen tekee sen aihe ja käsittelytapa. Elokuvan päähenkilö Bree on transsukupuolinen, eli miehenä syntynyt nainen. Seksuaalivähemmistöistä on vähitellen tullut valkokankaallakin peruskauraa, mutta sukupuolivähemmistöt saavat kasvot vain harvoin. Almodóvarin ilakoivien transujen ja Boys Don’t Cryn traagisen päähenkilön lisäksi monia vertauskohteita ei ole.

Yleensä sukupuolirooleja kyseenalaistavan erilaisuuden aihetta lähestytään juuri traagisuuden ja säälin herättämisen avulla. Toisessa ääripäässä on komiikan käyttö: naisen vaatteisiin pukeutuvat miehet esitetään rujoina ja naurettavina. Transamerica onnistuu välttämään kummatkin kliseet ja rakentaa uskottavan kuvan oikeista ihmisistä tunteineen, heikkouksineen ja ennakkoluuloineen.

Tarina saa alkunsa, kun sukupuolenvaihdosleikkausta odottava Bree saa tietää, että hänellä on teini-ikäinen poika. Bree on haluton kohtaamaan menneisyyttään, mutta terapeutti kehottaa häntä tapaamaan pojan. Vastahakoinen Bree lentää mantereen poikki New Yorkiin ja lunastaa resuisen Tobyn putkasta. Matka kohti muutosta on alkanut.

Tuckerin esikoisohjaus on palkittu useilla festivaaleilla, eikä syyttä. Sukupuoliroolien lisäksi elokuva onnistuu sivuamaan monia hankalia teemoja, kuten prostituutiota, pedofiliaa ja pornoa osoittelematta ja moralisoimatta. Tuloksena on lämmin, humaani kudos, joka osoittaa niin ihmiselämän valonpilkahduksia kuin synkkiäkin sävyjä.

Täydellisistä naisista tuttu Felicity Huffman selviää vaikeasta roolistaan kompuroimatta. Aluksi "nainen esittää miestä, joka esittää naista" -mekanismi häiritsee hieman, mutta Huffman karistaa pian biologisen sukupuolensa saamalla roolihahmonsa elämään. Oikeastaan elokuvan teemaan sopii, että miehenä syntynyttä henkilöä esittää nainen. Sukupuoli on vain pintaa, sosiaalinen rakennelma, jonka tekemä jako kahteen sukupuoleen on keinotekoinen.

Transamerica maalaa kuvan ihmisyydestä, jossa kaikilla on omat salaisuutensa ja taakkansa. Ja kuten usein, matka osoittautuu tärkeämmäksi kuin itse päämäärä. Transamerica lämmin, viihdyttävä, hauska ja tunnelmallinen elokuva. Keskilännen maisemat, cowboyt ja intiaanit sekä kantrimusiikki asettuvat hienoksi kontrastiksi epätavallisen kaksikon matkalla.