Levottomat 3 (Arvostelu)
Kun yksi mies ei riitä
Levottomat 3 alkaa niin tutulla kohtauksella, että melkein ällöttää. Mies ja nainen, hämärä huone, hirveä ähinä. Nainen on tietysti nuori ja kaunis, mies toimii suorittavana siitosoriina. Eikö tämä ole jo nähty kotimaisessa elokuvassa tarpeeksi usein? Taasko saadaan todistaa uutta filmatisointia ketjussa, josta löytyvät mm. "se alkuperäinen" Levottomat (2000), Minä ja Morrison (2001)ja teeman nuorisoversio, Hymypoika (2003)?
Katsojan on maltettava Minna Virtasen esikoisohjauksen äärellä hetki. On päästävä yli siitä, että päähenkilö Jonnan (Mi Grönlund) idyllinen, uran ja perheen yhdistävä elämä ei välttämättä aiheuta kovin monessa ihmisessä tunnistamisreaktiota. On yritettävä ymmärtää, miksi Jonna läksyttää taitelijasisartaan Sannaa (Saija Lentonen) tämän impulsiivisuudesta samalla, kun Jonna itse lähtee perheelleen valehdellen pokaamaan itselleen pikapanoa baarista.
Kun Levottomat 3:n rakentamalle maailmankuvalle antaa mahdollisuuden, löytyy pinnan alta vakavia asioita. Anoreksian ja masennuksen jälkeen uusi muotisairaus näyttäisi olevan seksiaddiktio, jota tuskin kovin moni sairaudeksi edes tunnustaa, sillä mikäpä olisi mukavampaa, kuin pelehtiä vapautuneesti komeiden muukalaisten kanssa ilman sen suurempia parisuhdevelvoitteita. Mutta entä sitten, kun tapa alkaa hallita koko elämää? Harva on siinä asemassa, että pystyy kokopäivätoimisesti heittäytymään halujensa tyydyttämiseen.
Jonnan tapaisessa kohtalossa täydellisen elämän ahdistusta paetaan puolen tunnin nimettömiin seksisuhteisiin. Levottomat 3:n vahvuus on kuitenkin siinä, ettei se yritä selittää verbaalisesti Jonnan seksiaddiktiota, vaikka mukana oleva seksiterapeutti Noran (Amira Khalifa) hahmo antaisi siihenkin mahdollisuuden. Minna Virtanen on tehnyt elokuvan keinoihin ja erityisesti lähikuvan voimaan sataprosenttisesti luottavan ratkaisun: hän näyttää tunteet niiden puhkianalysoinnin sijaan. Jonnalla on seksikrapulassaan niin paha olla, että toivoisi tämän lopettavan ihan vain mielenterveytensä vuoksi.
Jonnan hahmo on hyvin kirjoitettu ja erinomaisesti näytelty. Teatterikorkeakoulun kasvatilla ja valkokankaan ensikertalaisella Mi Grönlundilla ei ole mitään hävettävää tekemänsä työn suhteen, niin eheän roolin hän tekee. Levottomat 3 onkin selkeästi Grönlundin elokuva. Hyvin rooleistaan selviytyvät Amira Khalifa ja Saija Lentonen vaikuttavat hänen rinnallaan vähintäänkin valjuilta.
Nicke Lingell kerää petettynä aviomiehenä elokuvan loppupuolella säälipisteet kotiin, mutta sitä ennen tämä Jonnan ensirakkaus on yhtä auvoisaa ja valitettavan epäuskottavaa auringonpaistetta. Jasper Pääkköselle on langennut näyttelijäntyön kannalta epäkiitollinen patsastelevan purjehtijapojan rooli, johon paremmankin näyttelijän olisi vaikea saada sisältöä. Mutta osansa hänkin kiitettävästi Jonnan maailmassa täyttää tämän hieman pidempiaikaisena rakastajana ja pakkomielteenä.
Mikään täydellinen helmi Levottomat 3 ei elokuvien joukossa ole, mutta hyvä se on. Teknisesti kaikki toimii ammattimaisella luovuudella ja tarkkuudella, esimerkiksi kameran sijoittelussa on useita piristäviä ratkaisuja. Elokuva kertoo jotain olennaista siitä yhteiskunnasta, jossa elämme nyt, ja niistä arvoista, joita tunnustamme. Uskallan toivoa, että vahvana ajankuvana Levottomat-trilogian päätösjakso löytänee ansaitsemansa elokuvallisen arvostuksensa ennemmin tai myöhemmin.
Johanna Siik
© Film-O-Holic.com
Samalta kirjoittajalta
Palaute ja keskustelu on erittäin toivottua. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi ja olla kohtelias. Asiattomat ja nollasisältöiset viestit poistetaan.
Nimi tai nimimerkki on pakollinen. Kaikki html- ja bbcode-muotoilut poistetaan. Linkit muodostetaan automaattisesti http://-alkuisista osoitteista.
- Levottomat 3 - kun mikään ei riitä (2004)
- Ohjaus: Minna Virtanen
- Pääosissa: Mi Grönlund, Nicke Lingell, Jasper Pääkkönen, Amira Khalifa, Saija Lentonen, Jukka Puotila, Hanna Karjalainen
- Ensi-ilta: 16.01.2004
- Ikäraja: K-15
- Kesto: 99 min
- Kopiot: 43
- Tuotanto: Solar Films
- Tuotantomaat: Suomi