Jokainen haluaa jotain valkokangas

Kahvilan nurkkapöydässä istuu salaperäinen mies, jolta ihmiset etsivät toiveidensa täyttymistä. Kullakin muistikirjaan kirjatulla pyynnöllä on kuitenkin hintansa. Toteuttaisitko itse vaikkapa terroristi-iskun, jos tietäisit läheisesi paranevan sen jälkeen? Jokainen haluaa jotain on tutkielma ihmisten haluista ja siitä, miten pitkälle kukin on valmis menemään.

Kahvilan oven avautuessa ja sulkeutuessa näennäisesti irrallisten ihmisten tarinat alkavat risteytyä. Katsoja seuraa sivusta, miten yksittäisen ihmisen näkökulmasta viattomalta vaikuttava pyyntö voi tuottaa jollekulle toiselle kohtuuttomia seurauksia. Parasta elokuvassa on, ettei se saarnaa tai asettaudu kenenkään puolelle. Sen sijaan etualalle nousevat valintojen vaikeus sekä mustan ja valkoisen sekoittuminen harmaaksi alueeksi. Elokuva ei anna vastauksia, miten tulisi toimia, mutta pakottaa katsojan pohtimaan yksilön ja yhteisön välisten suhteiden monimutkaisuutta.

Jokainen haluaa jotain on italialainen uudelleentulkinta pohjoisamerikkalaisesta fantasiasarjasta The Booth at the End (2010). Alkuperäinen käsikirjoittaja Christopher Kubasik tunnetaan roolipelien tekijänä, ja kiinnostus hahmoihin ja heidän valintoihinsa toimii tässäkin tarinan ytimenä. Elokuvaversio on yksityiskohtia myöten uskollinen alkuperäiselle toteutukselle, joten sarjaa seuranneille ei ole tarjolla yllätyksiä tai uusia mielenkiintoisia näkökulmia. Sen sijaan yksittäisenä elokuvana mysteerinen asetelma, oivaltava jännityksen rakentaminen ja ihmismielen tutkiminen luovat vaikuttavan kokonaisuuden.

Paolo Genovesen ohjauksessa on säilytetty sarjan minimalistisuus ja intiimiys. Ainoana tapahtumapaikkana toimii kahvila, jossa ihmisten keskustelut mysteerimiehen kanssa välittävät mielikuvia valkokankaan ulkopuolisista tapahtumista. Vaikka kyseessä onkin trilleri, jännite rakennetaan keskittymällä ihmisten sisäiseen kamppailuun, ei toimintaan tai tapahtumiin. Tapa, jolla katsojan oma mielikuvitus valjastetaan kuvittamaan kertomusta, muistuttaa uppoutumista romaanien maailmaan.

Dialogipohjainen kerronta nojaa pitkälti näyttelysuoritusten varaan. Mukaan onkin valittu kokeneita italialaisia näyttelijöitä. Pääkaartista muun muassa Marco Giallini ja Alba Rohrwacher olivat mukana myös ohjaajan edellisessä elokuvassa Salaisuuksien illallinen (2016), joka yhtä lailla toimi tutkielmana ihmisten luonteesta ja salaisuuksista. Mysteerimiestä esittävä Valerio Mastandrea pysyy lähes ilmeettömänä elokuvan lävitse. Yhtäältä ratkaisu lisää hahmon salaperäisyyttä, mutta toisaalta hetkittäin latistaa hahmojen välisiä vuorovaikutussuhteita.

Ensi alkuun Jokainen haluaa jotain vaikuttaa yksinkertaiselta elokuvalta – se on kuvattu yhdessä paikassa, pohjautuu dialogiin ja elokuvan selkärankana toimii toiveiden toteuttajaan liittyvä mysteerisyys. Tästä huolimatta, tai pikemminkin tämän takia, elokuvasta kasvaa katsojaansa haastava ja koukuttava kokemus, joka pakottaa pohtimaan ihmisen itsekkyyttä ja oikeutta tavoitella itselleen asioita. Elokuvan voi nähdä myös kritiikkinä talousajattelulle, jossa kaikki asiat ovat ostettavissa.