Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin valkokangas

Sattuma määrää missä asumme ja miltä näytämme. Se sekä yhdistää että erottaa meidät toisistamme. Miten kohtelemme toisiamme ohjaa meitä maailmassa ja määrää paikkamme siinä. Ken Scottin ohjaama Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin yrittää loihtia katsojilleen itämaista eksotiikkaa täynnä olevan sadun, jossa toiveet toteutuvat, jos haaveilija ei kurota liian pitkälle.

Mumbain kaduilla silmänkääntötempuilla ja huijarina itsensä elättäneen Ajan (Dhanush) elämän käännekohta on äidin menetys. Se saa hänen matkalle kohti Pariisia etsimään sukujuuriaan. Intiassa asuessaan nuori mies on tutustunut IKEAn katalogin lumottuun maailmaan ja ensimmäinen pysähdyspaikka Ranskassa onkin huonekaluliike. Sieltä hän löytää elämänsä rakkauden Marien (Erin Moriarty) sekä vaatekaapin, joka vie hänet matkalle ympäri Eurooppaa.

Elokuvan kehystarina rakentuu Ajan vierailulle intialaiseen nuortenvankilaan, jonka asukkaita hän yrittää omalla elämäntarinallaan vakuuttaa koulutuksen tärkeydestä. Sattumusten matka ympäri Eurooppaa on pienten tarinoiden sarja, jotka muistuttavat säyseästi muiden huomioimisesta ja anteeksiantamisen tärkeydestä. Ajan matkan varrelle mahtuu paperittomien leirejä sekä rikkaiden seurapiirijuhlia. Aina keskittyessään omiin murheisiin alkaa miehen onni kääntyä laskusuuntaan, mutta auttaessaan muita hänen karmansa paranee.

Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin näyttää hampaattoman harmittomalta tarinalta. Sen opetukset ovat ympäripyöreitä muistutuksia siitä, miten huijareita ja sydänsuruja löytyy kaikkialta varallisuudesta riippumatta.

Elokuva ummistaa silmänsä ongelmilta ja toteaa kaikilla olevan omat rajoitteensa. Kun Aja muuttuu köyhästä turistista paperittomaksi, raha ja hyväntuulisuus esitetään ratkaisuna isoihin rakenteellisiin ongelmiin. Kuten kehyskertomuksensa myös Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin on täynnä vanhanaikaista ja alentuvaa asennetta. Tunkkaiset lesbovitsit ja tyhjäpäiset naishahmot eivät tätä kokonaisuutta auta.

Elokuvan visuaalinen maailma on täynnä rumia taustaprojisointeja ja halpaa matkailukuvastoa, jonka väliin on tungettu yksittäisiä tanssi- ja laulukohtauksia, joilla yritetään loihtia edes vähän vauhtia pitkästyttävään ja ennalta arvattavaan juoneen. Fakiiri joka juuttui vaatekaappiin on hyväntahtoinen mutta toivottoman tylsistyttävä kokonaisuus, jota edes tamilitähti Dhanushin charmi ei pysty pelastamaan.