Salaisuuksien illallinen valkokangas

Älykännyköiden myötä puhelimesta on tullut ihmisille salaisuuksien ja perversioiden tyyssija. Siinä missä puhelin oli aikanaan paikkaansa sidottu kommunikoinnin väline, on nykyajan älykännykkä kaikkialla mukana kulkeva Pandoran lipas, johon sulloutuu jo turhankin paljon yksityisyyttä. Aikanaan päivänvaloa kestämättömiä puuhia ja salasuhteita hoidettiin varjoissa, mutta nykyään epämääräisyyksiään voi hoitaa kännykkää räpläämällä ja samalla rupatella mukavia läheistensä kanssa.

Kotimaassaan Italiassa suuren suosion saavuttaneessa elokuvassa Salaisuuksien illallinen salaisuuksien puhelin nostetaan kirjaimellisesti pöydälle. Aikuiset ystäväpariskunnat kokoontuvat illalliselle ja emäntä keksii pelin, jossa jokainen laittaa puhelimensa pöydälle ja tulevat viestit ja puhelut paljastetaan kaikille. Ja koska kukaan ei tunnusta salailevansa mitään, kaikki lähtevät leikkiin mukaan. Surinan ja pirinän alkaessa myös salaisuuksien verhot alkavat aueta ja valheiden jäljet paljastua.

Elokuvissa naamioita on riisuttu pöydän äärellä lukuisia kertoja aiemminkin. Miesmuistista ensimmäisenä mieleen palautuu Thomas Vinterbergin Juhlat (1998). Kokeneen italialaisohjaajan Paolo Genevesen luotsaama ja usean käsikirjoittajan voimin kirjoitettu Salaisuuksien illallinen onnistuu kuitenkin tuomaan tuttuun asetelmaan uutta tulokulmaa puhelimen avulla. Kännyköiden luomaan viestintäkulttuuriin kohdistetaan paikoin suorasanaistakin kritiikkiä, mikä saa pohtimaan välineellistetyn kommunikoinnin myötä kadonnutta inhimillisyyttä ihmisten välisessä kanssakäymisessä.

Parhaimmillaan elokuva onkin niinä hetkinä, jolloin se pureutuu ihmisten väliseen kommunikointiin ja malttaa jättää puhelimen pelkäksi välineeksi. Elokuvan tavoin todellisessakin elämässä ihminen saattaa täysin tiedostamattomasti sanoa jotain sellaista, joka seuraavassa tilanteessa kääntyy häntä vastaan, ja sanottua on vaikea saada enää takaisin. Varsinkin arvojen suhteen verbaalinen kompurointi voi olla kohtalokasta.

Vastavuoroisesi harkituilla sanoilla voi olla suurikin merkitys keskustelua käyville henkilöille, kun sanat asetetaan oikein. Elokuvan vaikuttavimmassa kohtauksessa teini-ikäinen tytär soittaa isälleen ja koko seurue, mukaan lukien tytön äiti, jonka välit tyttäreen ovat tulehtuneet, kuuntelee isän ja tyttären keskustelun siitä, meneekö tyttö poikaystävänsä luo yöksi vai ei. Kohtaus on erinomaisesti kirjoitettu ja kiteyttää hienosti oikeanlaisen kommunikaation merkityksen.

Samaan erinomaisuuteen ei valitettavasti ylletä koko käsikirjoituksen tasolla. Seurueen kaapeista, tai tässä tapauksessa puhelimista, löytyy turhankin ilmeisiä luurankoja, joita kolisutetaan kovin äänekkäästi. Yhteen iltaan osuu myös sangen paljon valonarkaa puhelimen pärinää. Jäyhänä suomalaisena olisi moisessa pelissä tylsä osallistuja, kun luuri olisi mykkänä koko illan. Toisaalta draamaan kuuluu dramatisointi, ja kärjistäminen on olennainen osa kerronnan tehokkuutta.

Salaisuuksien illallinen on yhden tilan elokuva, joka lepää käsikirjoituksen ja näyttelijätyön varassa. Tämän tyyppinen kamarinäytelmä toimii usein parhaiten teatterin lavalla, sillä elokuvassa on suuri haaste saada kuvallinen kerronta toimivaksi yhdessä rajatussa tilassa, jonka seinät tuntuvat elokuvan suvantokohdissa tulevan vastaan.

Hengitystilaa kerronnalle on saatu seurueen parvekekäynneistä, kun he käyvät seuraamassa kuunpimennyksen etenemistä. Pimennys toimii vertauskuvana pelille, joka vie pelaajansa pimeälle puolelle. Tässä elokuva kompuroi lopulta ehkä pahiten. Käsikirjoituksesta puuttuu lopulta se rohkeus, jolla katsojaa ravistettaisiin oikein kunnolla. Salaisuuksien illallisesta jää uupumaan se armottomuus, joka teki muun muassa Juhlista niin mestarillisen.

Aikuiskatsojaa aidosti haastavana draamakomediana Salaisuuksien illallinen on valkokangaspaikkansa ansainnut. Naurua enemmän se saa mietteliääksi. Parhaimpina hetkinään elokuva tavoittaa ihmisten välisestä kommunikaatiosta sellaisia huomioita, joita sopii pohtia suhteessa omaan elämäänsä ja tapaan olla kanssakäymisessä toisten kanssa. Puutteistaan huolimatta elokuva on tällöin tärkeän äärellä.