Amerikkalaista kotimarkkinatuotantoa leikki-ikäisille

Kivisten ja Sorasten nuoruusvuosia ja pariutumisrituaaleja kuvaileva The Flintstones in Viva Rock Vegas yrittää kertoa, ettei raha tuo ulkomaalaiselle onnea Amerikassakaan. Retu ja Tahvo pääsevät naimisiin. Lipevä, eurooppalaista taidetta harrastava Chip Rockefeller ja turpeahuulinen, Englannin lippuun verhoutunut Mick Jagged jäävät ilman naista. Elokuvan alkutekstien aikana esitellään ihmistieteilijäksi vajonnut avaruusluuseri Gazoo ja nauretaan piereskelevälle brontosaurukselle. Alan Cumming esittää sekä Gazoota että Mick Jaggedia. Entä sitten?

The Flintstones in Viva Rock Vegas - © 2000 Universal PicturesKiviset ja Soraset ovat kulkeneet pitkän matkan 1960-luvulta 2000-luvulle ja väsähtäneet matkalla. Hanna-Barbera-tuotannon piirrosfilmit ruotivat oman aikansa amerikkalaista unelmaa ja uutuuksia janoavaa kulutuskulttuuria. Kömpelöt kodinkoneet, järkäleistä lohkotut sohvaryhmät ja kivikautisen esikaupungin minimekkoiset kotirouvat herättivät samanlaista syyllisyyden sekaista hilpeyttä kuin Lucille Ballin kohellus.

Brian Levantin 1994 ohjaama Kiviset ja Soraset oli aikalaistarina noususuhdanteen keskellä uraputkeen imaistusta Retu Kivisestä (John Goodman). Tarinan opetus oli, ettei moraaliton menestyjä ansaitse naapuriensa tai perheensä sympatioita. Viva Rock Vegasissa Levant ei enää kommentoi omaa aikaansa. Hän kertoo Hanna-Barberan varhaistuotannosta tutun, kadotetulla nuoruudella kullatun sadun änkyttävästä nosturinkuljettajasta, joka saa rikkaan tyttörukan, koska tämä haluaa päästä ahdistavasta palatsista aitoon lähiöön.

Animaatiohahmojen jäljittely onnistuu vaihtelevasti tässä haaleaksi lämmitetyssä liemessä. Vika on pikemminkin ohjaajassa kuin näyttelijöissä: Retu (Mark Addy) asettuu luontevasti kivilouhimon nosturiin, mutta robustissa Kristen Johnstonissa ei ole yhteiskunnallisesta tasa-arvosta haaveilevan Vilman hillittyä charmia. Jane Krakowski on söpö Betty. Stephen Baldwinin Tahvo on hekotteleva kaappihomo. Joan Collins onnistuu karrikoimaan Vilman äidistä Dynastian anopin näköisen elähtäneen luuskan.

Elokuva ei mässäile väkivallalla, ja sadun loppu on onnellinen. Hääpari poistuu Maseratilla. Leikki-ikäiset voivat mennä katsomaan sitä isovanhempiensa kanssa. Elviksen ja Rolling Stonesien tahdissa letkassa hypellyt sukupolvi saattaa tuntea nostalgiaa. 90-luvun puolivälissä syntynyt, Teletappien kasvattama yleisö voi keskittyä väritettyyn maisemaan ja jokeltaa pehmolelun näköisille dinosauruksille.

* *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 1,5 / 2 henkilöä