Koko potti valkokangas

Onko kukaan muuten huomannut, miten Matthew Perry ja Hugh Grant näyttelevät täsmälleen samaa hahmoa - joka kerta? Molemmilla on roolinaan hieman epävarma, jopa säikky hahmo, jonka ruumiinkieli on voimakasta. Silloin kun hommaan halutaan vähemmän englantilainen näyttelijä on Perryn vuoro, joka selviytyy rooleista ehkä vähemmällä hampaiden kiristelyllä kuin Hugh. Tosin Hugh on kyllä näytellyt vähemmänkin hauskoja rooleja - ja onnistunut niissä yleensä erinomaisesti. Perryltä tämä aluevaltaus on vielä saavuttamatta.

Tällä kertaa Matthew Perry näyttelee hammaslääkäri Nicholas Ozeranskya ja Nicholaksella ei mene hyvin. Hänen vaimonsa Sophie (Rosanna Arquette) on sydämetön narttu, joka yrittää palkata jonkun tappamaan miehensä vakuutusrahojen toivossa. Naapuriin muuttaakin sopivasti vankilasta päässyt palkkatappaja Jimmy Tudeski, jolla kuitenkin on suuremmat päänahat mielessä kuin naapurin sympaattinen nuhjake. Voimmekin turhia pilaamatta sanoa, että Nicholaksen henkivakuutus ei ole kysymyksessä oleva koko potti, vaan suunnitteilla on runsaasti enemmän rahaa toimittava keikka, johon Nicholaskin sekaantuu.

Jolie francophonie

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat harvemmin Hollywood-elokuvissa käytettyihin maisemiin, Kanadan ranskankieliselle alueelle Montrealiin. Saku Koivu -fanit kuitenkin pettyvät, sillä jääkiekkoa ei elokuvassa edes mainita. Sen sijaan alueen paikallisväriä tuodaan esille haukkumalla majoneesin käyttöä hampurilaisissa ja käyttämällä hyväksi Montrealin suurta jazz-populaatiota. Montrealhan on yksi tämän musiikkityypin pyhiinvaelluspaikoista. Nicholaksen vaimo Sophie on ranskankielinen, mutta muuten ranska ei kielenä erityisen paljon elokuvassa esiinny. Rosanna Arquette Sophiena kyllä ääntää englantia hassusti murtaen.

Koko potti ei ole hassumpi elokuva. Sen suurin ongelma on tietty kaksijakoisuus, joka elokuvaa vaivaa. Alkupuolella se on komedia, ehkä hieman musta sellainen, mutta selkeästi komedia. Jossain vaiheessa elokuvan painotus kuitenkin siirtyy toiminnallisemmaksi ja vakavammaksi. Komediaa ei unohdeta, mutta se jää selkeästi taka-alalle. Nautin elokuvasta sitä katsoessani, mutta tämä jäi kuitenkin hieman kalvamaan.

Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan aika hyviä, tosin Rosanna Arquette ja Michael Clarke Duncan (roolihahmona tappaja Frankie Figs) ovat rooleissaan selkeästi parhaita. Uusi tulokas Amanda Peet Nicholaksen vastaanottoapulaisena on raikas valinta, mutta kävi ärsyttämään loppua kohti. Elokuvassa myös esiintyvä Natasha Hensridge ei vaan osaa näytellä kuin itseään. Pääosien esittäjät Matthew Perry ja Bruce Willis ovat taas sellaisia, että joko heistä pitää tai sitten ei. Minä pidän.