Pahainen kuollut

Elokuvateollisuus perustuu tietyiltä osin kierrätykseen. Siinä ei ole ongelmaa, sillä suurin osa tarinoista perustuu tiettyihin peruskuvioihin ja arkkityyppisiin myytteihin, joita muunnellaan tilanteen mukaan. Samoista lähdeteoksista voi ammentaa hyvinkin erilaisia näkökulmia ja tulkintoja. Aina on kuitenkin noussut elokuvantekijöitä, joilla on oma tyylinsä, oma tarinansa ja omat maailmansa.

Erityisesti kauhuelokuvagenren osalta tasapaino on päässyt kuitenkin 2000-luvulla järkkymään, sillä uusien visionäärien sijasta on nähty huomattavia määriä samojen keitoksien uudelleenlämmittelyjä. Remake-versiot ovat parhaimmillaankin olleet tarpeettomia hiilikopioita alkuperäisistä luomuksista. Pahimmillaan ne ovat ympänneet joutavia selityksiä ja psykologisia löpinöitä tarinoihin, jotka eivät sellaista tarvitse. Halloween, Painajainen Elm Streetillä... lista huonoista ja tarpeettomista remake-versioista on pitkä. Joukossa ei ole oikeastaan ainuttakaan vanhan elokuvan uusioversiota, joka olisi paikkansa ansainnut elokuvallisilla ansioilla.

Evil DeadNyt myös Sam Raimin esikoisohjaus The Evil Dead vuodelta 1981 on päätynyt remake-versioksi. Tavallaan uusi Evil Dead on jo kolmas tulkinta samasta aiheesta, sillä Raimihan teki pienillä muutoksilla varustetun, humoristisemman paluun esikoisleffansa teemoihin ja julkaisi sen jatko-osana nimellä Evil Dead 2. Tätä seurasi tyystin erilainen Evil Dead 3 eli Army Of Darkness.

Alkuperäinen The Evil Dead oli aikoinaan shokki ja sensaatio, joka ei kuvia kumarrellut eikä tavoitellut tarkan laskelmoidusti määritellyn teinikohderyhmän rahoja. Lähinnä kaveriporukalla tehty teos oli niin brutaali ja häiritsevällä tavalla ilkeä, että sen julkaisu oli aluksi hyvin rajoitettua. Ohjaaja Raimi jopa haastettiin oikeuteen teoksen sisältämistä kohtauksista. Kirjailija Stephen King kuitenkin kehui teosta maasta taivaisiin ja siitä sai hiljalleen alkunsa kulttisuosio ja laajempi franchise.

Fede Alvarezin ohjaama Evil Dead eroaa sikäli muista remake-elokuvista, että elokuvan ovat tuottaneet alkuperäisen sarjan tekijät eli Raimi, Bruce Campbell ja Robert Tapert. Raimi aikoo edelleen ohjata jatkoa alkuperäisille elokuvilleen, mutta on ainakin markkinointimielessä kertonut Alvarezin elokuvan kuuluvan samaan jatkumoon kuin hänenkin elokuvansa, jolloin uusi elokuva ei olisi aivan puhdas remake.

Evil DeadPuheet eivät kuitenkaan ratkaise, teot ratkaisevat. Ja teot jäävät huomattavan vaisuiksi ja persoonattomiksi. Alvarezin versio toistaa pienin kosmeettisin muutoksin aivan saman tarinan viidestä nuoresta aikuisesta mökillä. Mökin kellarista löytyy semi-Necronomicon, jota tavaamalla jotain tai jokin herää ja ryhtyy vainoamaan mökkiläisiä verisin lopputuloksin.

Uusintaversiosta puuttuu alkuperäisen vinksahtanut ja nyrjähtänyt tunnelma kokonaan. Sitä on yritetty kompensoida veren määrän lisäämisellä. Verta suihkuaa tuhansia litroja, paljon enemmän kuin alkuperäisessä. Digitaalisia efektejä on vältetty ja käytetty perinteisempiä efektejä, mutta siitä huolimatta lopputulos on lähinnä puiseva. Raajoja irtoaa kuin muinaisen puutyönopettajani Karangon sormia, mutta meno on kliinisempää kuin lähikaupan lihatiskillä.

Evil DeadMikäli mukana olisi ripaus mustaa huumoria tai itseironiaa, niin lihanleikkuu toimisi paremmin, mutta totisella naamalla vedetty hurmejuhla jättää valjun maun suuhun. Elokuvaa on rohkeasti mainostettu kauhistuttavampana elokuvana, jonka tulee koskaan näkemään. Enemmän sitä pulssi kuitenkin nousee, kun kuuntelee radion merisäätä. Todellinen kauhu ei tietysti teinikauhuelokuvien olennainen elementti olekaan, mutta uusi Evil Dead ei herätä juuri minkäänlaista tunnetilaa. Ainakaan se ei viihdytä.

Hätkähdyttäviä kohtauksia on yritetty luoda keinotekoisesti soittamalla ylikovaa pauhaava ääniefekti joka kerta, kun jotain pitäisi tapahtua. Tätä efektiä suositaan lähes kaikissa nykypäivän kauhuelokuvissa, mutta ei se aiheuta muuta pelkoa kuin pelkoa oman kuulon puolesta, kun Tsädäm-efekti iskee korville ja pakollinen mökin ovi narahtaa kiinni. Samaan aikaan eri kohtauksia ja niiden merkityksiä väännetään katsojalle rautalangasta.

Evil DeadKasvottomat ja puisevasti esiintyvät nuoret näyttelijät eivät kykene omin voimin kannattelemaan Alvarezin versiota tai paikkaamaan sen rakenteellisia heikkouksia. Raimin originaalihan ei laadustaan huolimatta olisi välttämättä kasvanut nykyisen kaltaiseksi kulttielokuvaksi, ellei paketin mukana olisi tullut aitoa helmeä sioille, karismaattista näyttelijä Bruce Campbellia, jonka Ash-hahmosta on tullut sarjan kiintopiste. Jostain syystä Ash käy sanomassa groovy"-repliikkinsä lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa, joka ei liity mitenkään uuteen elokuvaan tai sen henkilöihin. Moinen lisäys tuntuu lähinnä vain epätoivoiselta huomiontavoittelulta.

Alvarezin versiosta kannattaa pysyä kaukana. Sen sijaan parempi ratkaisu on katsoa muutama vuosi sitten julkaistu alkuperäisen The Evil Deadin laadukas bluray-juhlaversio, jossa on laadukas ääni ja kuvanlaatu sekä mielenkiintoinen dokumentti elokuvan synnystä. Sen katsottuaan voi miettiä, miten kaveriporukka sai pikkurahalla tehtyä yli 30 vuotta sitten omaleimaisen kulttiklassikon ja miten nykyään voidaan hukata parikymmentä miljoonaa täysin hengettömään tuotokseen.

*
Arvostelukäytännöt


Powered by Preview Networks