Anonyymit romantikot valkokangas

Sosiaalisten tilanteiden kohtaaminen voi olla joistakin ihmisistä äärimmäisen vaikeaa. Kaupassa käynti tai puhelimessa puhuminen voivat tuntua suurilta ponnisteluilta, mutta niiden välttely on mahdotonta. Anonyymit romantikot nostaa esiin tämän yliherkkyyden uusien tilanteiden kohtaamiseen ja pohtii, miten moninaisesti se voi vaikuttaa yksilön elämään.

Kohtalo kuljettaa yhteen kaksi sosiaalisia tilanteita pelkäävää ihmistä. Angélique saa voimansa vertaisryhmätoiminnasta ja Sound of Musicin laulujen sanoista. Jean-René taas suorittaa kotitehtäviä, joita hänen terapeuttinsa hänelle antaa ja naamioi pelkonsa töykeydeksi. Angéliquen strategia pelkojen voittamiseen on tietoinen heittäytyminen vaikeisiinkin tilanteisiin, kun Jean-René vuorostaan yrittää piiloutua maailmalta. Omien pelkojen kohtaamisen lomassa he yrittävät pelastaa konkurssin partaalla olevaa suklaatehdasta.

Anonyymit romantikot on pastellisävyistä hattaraa. Sen romantiikka on yliampuvan makeaa aina elokuvan värisävyihin ja mahtipontiseen musiikkiin asti. Kokonaisuus on silti yliampuvuudessaankin täysin mietitty pastissi vanhoille romanttisille komedioille. Siksipä onkin omituista, että romantiikka jotenkin tuntuu unohtuneen ja rakkaustarina vaikuttaa pitkälti pelkotilojen voittamisen harjoittelulta. Vaikka romanssi saakin tarinan edetessä voimia, saattaa se ilmaantua hieman liian myöhään.

Perinteisten romanttisten komedioiden rakenteita tarkasti mukaileva elokuva liikkuu paikoitellen hitaasti eteenpäin. Sen kohtaukset voivat olla hyvin suunniteltuja, mutta niiden välille mahtuu paljon tyhjäkäyntiä. Tämä tekee elokuvasta hieman episodimaisen ja töksähtelevästi etenevän. Niinpä loppua kohden pariskunnan jatkuvat väistöliikkeet alkavat hieman puuduttaa.

Tärkein syy siihen, että elokuva ei jää pelkäksi kauniiksi kuoreksi, on sen näyttelijäpari. Belgialainen konkarikoomikko Benoît Poelvoorde sekä Isabelle Carré ovat rooleissaan ujon karismaattisia ja vaikka hahmot ovatkin erittäin karrikoituja, pysyvät ne silti aisoissa. Näin katsoja saadaan tuntemaan sympatiaa eikä esimerkiksi myötähäpeää kaksikkoa kohtaan.

Pikkusieviin puitteisiin rakennettu elokuva ei tarjoa yllätyksiä. Pääparin ympärille rakennetut tapahtumat ja ihmisverkostot jäävät ontoiksi. Anonyymit romantikot voi olla söpöä ajankulua, mutta sen suurempaa vaikutusta sen sokerihuuruiset juonenkäänteet tuskin tekevät.