Vaarallista seuraa valkokangas

Katolilaisten ajatusmallien varjelun reunustamalla Ranskan maalla neitseellisyyden ja viattomuuden kuvajaisen julkinen murskaaminen voi saada papiston ja kasvattajat repimään peliverkkarinsa. Eksploitaation ja pornofilmien luvatun maan kirkollisen etiikan edustajat aseistautuvat siunatuilla vesimaljoilla ja manaavat violetteja värejä heti, kun Madonna-myyttiä heidän näkemyksensä mukaan raiskataan. Puhutaan kulttuurisidonnaisesta uskonnollisen herkkyyden alueesta, joka ei yhtä kiihkeästi hakkaa esimerkiksi suomineidon sydämessä. Toki kielletyt hedelmät hämmentävät Helsingissäkin: Oshiman Aistien valtakunnan esittäminen elokuva-arkiston teatterissa saattaa merkitä satapäistä rysistä. Vähänkään näkymättömämpi, provokatiiviseksi tarkoitettu subteksti taasen jää massojen laajuudella rekisteröimättä.

Cinema Mondo tuo nyt Helsingin Tennispalatsiin ranskalaisen nuorisofilmin Vaarallista seuraa, jossa 14-vuotias porvariperheen tytär päätyy kiltin elämän, säännöllisen aamuharjauksen ja opiskeluahertamisen tieltä suorittamaan likaisessa vessassa fellaation neitsyytensä säilyttäneille koulun pojille. "Syntynyt tabuksi", lienee typerän Pane mua -elokuvan tuottaja Philip Godeau pannut merkille stimuloiduttuaan stoorista. Kannatti tehdä elokuva, fyrkat eivät huuhtoutuneet pönttöön. Kotimaassaan Jean-Pierre Ameris’n kirjoittama ja ohjaama Vaarallista seuraa tarjosi mannapuuroa lehdistölle sekä kontekstin muutamalle kiihkeälle televisiokeskustelulle. Teinit luonnollisesti valtasivat esityssalit. Mutta mitä meillä tässä on muuta kuin kaiku vieraan maan tabusta? Tarina aikuistumisesta? Kyllä. Vilpitön ja lahjomaton elokuva? Ei helvetissä. Tylsästi tehty, konventionaalisiin ratkaisuihin nojaava hajanainen kokonaisuus. Ranskaa on pompoteltu. Haluan sijoittaa Godeaun seuraavaan projektiin.

Tarinan päähenkilö on hissukka Delphine. 15-vuotis syntymäpäivänsä kynnyksellä hän tutustuu rajun ulkomuodon omaavaan gimmaan, joka puhuu viinasta, seksistä ja itsenäistymisestä. Kiinnostavien keskusteluiden jälkeen syttyy bailuhalu. Uusi bestis vie Delphinen tanssibaariin, jossa pian ollaan erään kundin kanssa kaulakkain, saadaan ensisuudelma ja rakastutaan. Alkaa seurustelu arvoituksellisen kovisjätkän kanssa. Kohta kirkaistaan neitsyys ulos. Ujous kaikkoaa ja omat vanhemmat alkavat tuijotella skeptisin ilmein tytärtään, joka vielä pari vuotta sitten uskoi joulupukkiin. Sokeasti rakastunut Delphine on valmis tekemään mitä vain säilyttääkseen onnentunteensa. Kylmäkatseinen poikaystävä päätyy omassa ongelmallisessa tilanteessaan käyttämään tyttöä tylysti hyväkseen. Pitää näet kerätä rahaa karkumatkaan. Ajatuksena on yllyttää Delphine imemään kaikkia koulun poikia ja rahastamaan suuhoidosta 50 frangia per nenä.

Nuorille tehdään tietysti moraalitarinaa, mutta rehellisestä draivista ei voida puhua. Kaikki pyörii pyhän ravistelun ympärillä. Ei provokaatiossakaan mitään vikaa ole, mutta on haluttava päämääräisesti herättää debattia, eikä pohdiskella rahanteon ja kusettamisen välistä korrelaatiosuhdetta. Mikä pahinta vielä suomalaisittain, Vaarallista seuraa tarjoaa paljon staattista ja kuivaa ajan matelua. Ensi silmäyksellä nousee kokonaisuuden keskeltä mieleen vain yksi kysymys: mistä moinen häly? Filmin herättämän kohun taustalla ei pinnallisesti tarkasteltuna piile kuin suhteellisen kilttiä kuvastoa.

Raha haisee huolimatta siitä, että sillä saa totaalisen roskan sijasta tyylikkäitä elementtejä: pop-musaa, hallittua kameratyöskentelyä, hyviä kuvauspaikkoja.