187 valkokangas

One Eight Seven -1-8-7 on Yhdysvalloissa poliisien radiopuhelinkielessään käyttämä numerokoodi, joka tarkoittaa murhaa. Se on myös Kevin Reynoldsin ohjaaman elokuvan, 187 / 187-Koodi murhalle, nimenä.

187 - kertoo yhden opettajan, Trevor Garfieldin (Samuel L. Jackson) tarinan. Se alkaa vuodesta 1995, jolloin Trevor opettaa Brooklynissä, New Yorkissa. Hänellä on opettamisen kipinä, kutsumus ammattiin, jonka hän on valinnut. Huolimatta oppilaiden ja järjestelmän välinpitämättömyydestä hän yrittää. Hänellä on oppilainaan niin tavallisia kuin myös jengeille elämänsä omistaneita eri kansallisuuksiin kuuluvia nuoria.

Kun Trevor aloittaa eräänä aamuna opetuksen luokallaan, hän löytää pöydältään erään reputtamansa oppilaan kirjan, jonka jokaiselle sivulle on kirjoitettu 187. Hän ottaa sen suorana uhkauksena, jota koulun rehtori vähättelee. Mutta koulun käytävällä satojen oppilaiden edessä tämä reputettu nuori jengiläinen toteuttaa uhkauksensa ja puukottaa Trevoria useaan kertaan tappaakseen tämän.

Trevor jää kuitenkin henkiin ja tarina jatkuu yli vuotta myöhemmin Los Angelesissa, jossa hän toimii edelleen opettajana sijaisuuksia tehden. Hän saa neljän päivän sijaiskiinnityksen erääseen lukioon ja saa oppilaikseen myös jenginuoria. Aluksi kaikki tuntuu luistavan kutakuinkin kohtalaisesti, mutta pikkuhiljaa ilmapiiri muuttuu ja hän joutuu pakostakin kahnauksiin luokan rikollisten kanssa, jotka terrorisoivat muitakin opettajia. Trevor joutuu tekemään ratkaisuja, jotka ovat kohtalokkaita niin hänelle itselleen kuin eräille hänen oppilailleenkin.

Trevor Garfield (Samuel L. Jackson) kahnaa oppilailleen elokuvassa 187-Koodi murhalle.

Kummallista kouluelämää

187-Koodi murhalle sijoittuu siis Yhdysvaltojen varsin kieroutuneeseen koulumaailmaan, jossa arkipäivää ovat metallinpaljastimet ja vartijat ovilla. Oppilaat haastavat opettajiaan oikeuteen, jos nämä heitä yrittävät kasvattaa hiukkaakaan kovemmalla kädellä jne.

Tämän kaiken taustalla lepää tieto siitä, että suurin osa ei koskaan pääse jatkamaan koulutustaan korkeammille kouluasteille. Huonoimmassa asemassa ovat varsinkin suuriin vähemmistöihin kuuluvat ja slummeissa elämäänsä viettävät nuoret. Maaperä turhautumiselle on siis mitä otollisin niin oppilaille kuin opettajillekin.

Jos muistatte parin vuoden takaisen samoihin puitteisiin sijoittuneen elokuvan Dangerous Minds / Levottomat Sielut, jonka pääosassa oli Michelle Pfeiffer, niin siinä esiin tuotu toivo onnistumisesta ja sen kautta paremmasta tulevaisuudesta on tästä Reynoldsin elokuvasta täysin kadoksissa.

187-Koodi murhalle on realismissaan rankan pessimistinen kertomus siitä, mitä väkivalta, pelko ja turhautuminen voivat saada aikaan alkujaan hyvää tarkoittavassa ja innostuneessa ihmisessä. Kummatkin nämä Amerikan koulumaailman kuvaukset ovat lähtöisin opettajan kynästä.

Päähenkilö tutkalla

Samuel L. Jacksonin esittämä Trevor Garfield ei ole mikään oppilaidensa roolimalli tai kansankynttilä, vaan mies, jonka koko elämä ja sen tarkoitus tuhotaan yhdellä väkivaltaisella teolla. Ja tuon teon seurauksena hänen maailmaansa astuvat varjot, joihin ennen ammatistaan niin nauttinut mies eksyy ja lopulta katoaa kokonaan.

Vaikka Trevor ystävystyy koulunsa ATK-opettajattaren kanssa, jota näyttelee Kelly Rowan, se ei tuo hänen elämäänsä edes valon pilkahdustakaan. Myös naisen kokemat jengi-oppilaiden uhkaukset saavat miehen vain varmemmin astumaan sen rajan yli, jonka takaa ei enää ole paluuta. Trevorista on tullut oman elämänsä uhri. Aivan kuten jengiytyneistä nuoristakin.

Mistä syvyyttä ?

Kuvaukseltaan 187-Koodi murhalle oli osaavaa ja ajoittain antoisaakin, mutta lähes kaksituntisen elokuvan tarina ei vain oikein kulkenut. Jossain kohdin se kadotti mielenkiintonsa ja mielekkyytensä jättäen katsojan useasti miettimään aivan muita kuin tarinan tapahtumia. Vaikka jenkit tätä jonkinlaiseksi jännäriksi luonnehtivatkin, se ei nyt sitä kuitenkaan mielestäni ollut, vaan lähinnä draaman puolella häilyvää elokuvaa. Ehkäpä se jännityksen odotus vain haittasi asiaan keskittymistä, sillä tarina lupaili paljon, mutta lunasti vain osan.

Näyttelijäsuoritukset olivat asiallisia, joskin Samuel L. Jackson ei oikein yltänyt mielestäni parhaimpaansa, vaikka hyvä olikin vaihteeksi eräänlaisena looserina. Miehen edellisiä menestysrooleja, kun ovat olleet vahvat toiminnalliset hahmot sellaisissa elokuvissa, kuten Pulp Fiction, Die Hard 3 ja Long Kiss Goodnight.

Elokuvan nuorisorooleista ei oikein saanut otetta johtuen kai niiden keskinäisestä samankaltaisuudesta ja ehkä niiden edustaman maailmankuvan vieraudesta. Kelly Rowanin rooli kollegana ja naisystävänä jäi jotenkin tyhjän päälle, kun taas John Heardin rooli hieman niljahtavana opettajana oli hyvä, mutta liian pieni auttaakseen asiaa suuntaan jos toiseen. Muut henkilöhahmot katosivat pahasti taustalle.

Spektaakkeli-ohjaaja pienissä ympyröissä

Ehkäpä ohjaaja Kevin Reynolds oli halunnutkin osan rooleista tavanomaisiksi yrittäen siten saada arkisuutta elokuvaan. Joskin täältä Suomen vinkkelistä katsoen amerikkalainen koulumaailma on jotain ihan muuta kuin arkista.

Ohjaaja Kevin Reynoldsilla olisi ollut mahdollisuudet tämän tarinan kanssa vaikka mihin, mutta hän oli valinnut vähäeleisen ja hieman niukan tavan esittää asiansa yrittäen näin välttää amerikkalaista ylidramaattisuutta. Joskin elokuvan lopussa se nosti rumaa päätään, kun elokuvan nuorisorikollinen ottaa vaikutteita Kauriinmetsästäjästä tai kun päättäjäispuheessaan nuori naisoppilas kiittelee opettajaansa, kaikesta huolimatta. Ehkä ohjaaja Reynolds ei aivan ollut tarinan vaatimalla aaltopituudella. Kevin Reynoldsin edellisiin töihin, kun kuuluvat mm. sellaiset seikkailueepokset kuin Waterworld ja Robin Hood: Prince of Thieves - kummatkin räätälöityjä Kevin Kostnerin sankarimaineen mittojen mukaan. Joten aika erilaiselle maaperälle on mies tässä ohjauksessaan lähtenyt ja hyvä niin, sillä eihän kukaan voi iän kaiken ohjata vain Kostneria sukkahousuissa.

Tiedon vai totuuden lähteillä ?

187-Koodi murhalle elokuvan on käsikirjoittanut seitsemän vuotta opettajana toiminut Scott Yagemann, jonka ensimmäinen kuvattu elokuvakäsikirjoitus elokuva on. Yagemann on kirjoittanut käsikirjoituksia tätä ennen lähinnä amerikkalaisiin TV-sarjoihin. Lieneekö miehen kokemukset edellisestä ammatistaan suoraan siirtyneet tähän tarinaan - ainakin sen perusteella voi epäillä hänen olevan onnellisempi käsikirjoittajana. Ja onko se todellisuus mitä Yagemann tarinassaan amerikkalaisesta koulumaailmasta esittää vain osa totuudesta, mene ja tiedä. Totuus kun usein osaa olla paljon rankempaa kuin fiktio konsanaan.

Loppujen lopuksi 187-Koodi Murhalle oli kuitenkin ihan katsottava elokuva, vaikka ei se nyt mitenkään erikoisesti minua ainakaan innostanut. Mutta siinä oli sentään yritetty kuvata jotain todellista ja oikeaa, ehkä osittain tavoittaen aitoja tunnelmiakin. Musiikki elokuvassa ainakin toimi taustana ajan ja paikan kuvaajana oivasti ja tottakai se oli hip hoppia, kuinkas muuten.