187 - koodi murhalle kotikatsomo

Opinahjoista kertovien Hollywood-tarinoiden lempiaiheena on pitkään ollut campusten riehakkaiden velikultien ja tosikkomaisten opettajien railakkaat välienselvittelyt. Tarinoissa on kepposten kautta opettajille selvitetty kuka loppujen lopuksi perikään maat ja mannut tulevaisuudessa. Kurittoman sukupolven rellestäessä elävässä kuvassa, muokkautui myös perusstereotypinen kuva Yhdysvalloista yksityiskoulujen ja juppiakatemioiden "valtakuntana". Koulutarinat ovatkin tarjonneet vain kevyttä komediaa jäämättä tarkastelemaan koulujärjestelmän ongelmia. Tilanne on nyt kuitenkin muuttunut. Beverly Hillsin kiiltokuvakoululaisten sijaan yhä useammin elokuvissa käykentelevätkin alempien kansanluokkien kansoittamat yleisten koulujen kasvatit yhteiskunnallisine ongelmineen. Kevin Reynoldsin ohjaama toisenlainen koululaiskuvaus One Eight Seven / 187 - koodi murhalle perustuu amerikkalaisen opettajan Scott Yagemannin kirjoittamaan romaaniin. Näkökulma on erittäin katkera tulkinta koulujärjestelmän heikkouksista ja puutteista ruohonjuuritasolta.

© 1997 Icon Productions

Oppilaansa murhayrityksestä täpärästi pelastunut newyorkilainen opettaja Trevor Garfield (Samuel L. Jackson) aloittaa uudelleen elämänsä sijaisopettajana länsirannikolla, San Fernando Valleyssa, Kaliforniassa ...vain kohdatakseen aikaisemmat painajaisensa. Valtion ylläpitämät yleiset koulut ovat valitettavan samantasoisia turvallisuudeltaan paikasta riippumatta.

Jengiläiset ja luokkahuoneiden häiriköt aiheuttavatkin harmaita hiuksia alusta lähtien. Ennen pitkää paikalliset luokkahuoneiden öykkärit ajautuvatkin todelliselle törmäyskurssille uuden opettajansa kanssa. Koulun opettajatuttavuudet, kovettunut ja kyyninen Dave Childress (John Heard) väkivaltaratkaisuillaan ja enkelimäinen Ellen Henry (Kelly Rowan) ymmärtäväisempänä sinisilmänä tarjoavat omat ratkaisuehdotuksensa Trevor Garfieldille. Valintojen takana kuitenkin vaanii vuotta aikaisemmin tapahtunut murhenäytelmä.

Ajan hermolla

Harmittomia ja kantaaottamattomia seikkailuvääntöjä Kevin Costnerin kanssa viime aikoina valkokankaalle punnertanut Kevin Reynolds siirtyy uutukaisessaan hieman vakavampaan ja kantaaottavampaan aiheeseen syyllistymättä 80-luvun reaganilaiseen kiihkoiluunsa. Uudessa elokuvassaan Amerikkaa eivät olekaan valloittamassa yhdistyneet neuvostoliittolaiset ja kuubalaiset invaasiojoukot, kuten hänen kirjoittamassaan ja John Miliuksen valkokankaalle vuonna 1984 ohjaamassa elokuvassa Red Dawn / Punainen vaara, vaan kansakunnan omat häiriintyneet ja kurittomat tulevaisuudenlupaukset. Yhtä kaikki kansakunta on kuitenkin jälleen vaarassa! Reynoldsin 187 - koodi murhalle tuo mieleen dokumenttiohjelmien lohduttomat tulkinnat yleisten koulujen vaarallisuudesta oppilaille sekä yhä useammin myös opettajille. USA on joutunut jälleen öykkäreiden armoille.

187 - koodi murhalle esittää katsojalleen uudistusten paineessa painiskelevan järjestelmän ongelmat kaikessa karuudessaan. Luokkahuoneiden muuttuminen leppoisista opinahjoista kylmän sodan taistelutantereiksi, joissa opettajien ja kurittomien kasvattien välinen katkera kilpailu vallasta ja hallinnasta konkretisoi elokuvayleisölle yhteiskunnan potemat kasvukivut. Reynoldsin elokuvassaan esittämä kritiikki kohdistuukin järjestelmän aseettomuuteen ongelmaa kohtaan. Opettajat ovat täysin voimattomia luokkahuoneiden öykkäreitä vastaan, jotka voivat aina tarpeen tullen siirtyä laittomilta poluiltaan lain suomaan suojelukseen.

Leffan kantavan jännitteen luo luokkahuonedraamaan sekoitettu aimo annos rikosthrilleriä ja jopa jonkinasteista sotaelokuvaa. Rikoksen ja oikeutetun rangaistuksen ongelmaa pohdiskeleva elokuva tuokin mieleen asetelmaltaan Charles Bronsonin tähdittämien Death Wish -elokuvien näkemykset omankäden oikeudesta. Opettajien turvallisuuden ja koskemattomuuden kyseenalaistaminen ja uhri-öykkäri -asetelman ulottaminen opettaja-oppilas -akselille tuo kouludraamaan lisää syvyyttä.

Jackson vailla vastustajaa ja tukijaa

Vertaamalla leffaa vaikkapa John N. Smithin ohjaamaan kevyehköillä aseilla etenevään luokkahuoneleffaan Dangerous Minds / Levottomat sielut, voi havaita Reynoldsin leffan vahvuuden. Siinä missä Smith syyllistyy kompromisseihin ja myönnytyksiin, Reynolds uskaltaa kannattaa oman totuutensa lopputeksteille. 90-luvulla uudelleen suosioon nousseen Samuel L. Jackson päähänpotkittuna maikkana tuo tarinaan synkkyyttä ja uskottavuutta - ehkäpä jopa liiaksi asti. Sillä vaikka Jackson ei yllä roolihahmossaan parhaimpaansa, hän onnistuu siitä huolimatta peittämään varjoonsa kaikki muut valkokankaalla käyskentelevät näyttelijät. Clifton González González opettajaansa vastaan asettuvana gangsterin lupauksensa jääkin loppujen lopuksi valitettavan aseettomaksi veteraaninäyttelijän rinnalla. Myös John Heardin ja Kelly Rowanin esittämät hahmot jäävät liian irrallisiksi ja vailla selitystä.

Kevin Reynolds esittää uusimmassa elokuvassaan väkevän kuvauksen ongelmien kanssa painiskelevasta amerikkalaisesta koulujärjestelmästä. Urbaani viidakkosotakuvaus yhdistää jengielokuvan yksilön kasvutarinaan ja luokkahuonedraamaan. Väkevään tunnelmaan yltävän tarinan tärvelee osittain liian vähäinen panostaminen roolihahmojen rakentamiseen ja Samuel L. Jacksonin liiallinen suvereenisuus. Heikkouksistaan huolimatta elokuva on kuitenkin erittäin katsottava.