"Tee meistä elokuva"

Häätanssi (2012) on Mohamed El Aboudin ohjaama dokumenttielokuva Hind-nimisestä nuoresta marokkolaisnaisesta, joka on joutunut elättämään itsensä 15-vuotiaasta lähtien. Hind tuli raiskatuksi teinityttönä, eikä ole sen jälkeen ollut tervetullut lapsuudenkotiinsa. Kahden lapsen äiti välttelee katuprostituutiota harjoittamalla häätanssijan ammattia.

Marokkolaissyntyinen Mohamed El Aboudi on asunut Suomessa toistakymmentä vuotta. Elokuva-alaa Ranskassa ja Australiassa opiskellut ohjaaja käy säännöllisesti Marokossa tapaamassa sukulaisiaan. Häätanssi sai alkunsa yhdellä tällaisella vierailulla.

Tapasin sattumalta lapsuudenystäväni, jota en ollut nähnyt 25 vuoteen. Hän on nainen, jonka kohtalo muistuttaa monessa suhteessa Hindin tapausta.

Ystävälläni ei tosiaankaan mene hyvin. Nyt kun hän on jo vanhempi nainen – minun ikäiseni – kukaan ei piittaa hänestä senkään vertaa kuin nuorempana. Kysyin häneltä, mitä voisin tehdä auttaakseni. Nainen vastasi, että ”tee meistä elokuva”. Hän tarkoitti itsensä kaltaisia naisia.

Lapsuudenystävänsä kautta El Aboudi tutustui parikymppiseen Hindiin, josta tuli dokumentin päähenkilö. El Aboudi vietti pitkiä aikoja Hindin ja muiden häätanssijoiden kanssa. He tutustuttivat hänet arkitodellisuuteen, joka oli koulutetulle ja maailmaa nähneelle ohjaajalle täysin vieras.

Asuin yhdessä tyttöjen kanssa, ja näin paljon järkyttäviä asioita. Naiset ovat kokeneet niin paljon pahaa, että he turruttavat itseään polttamalla suuria määriä hasista. Kun muistot nousevat pintaan, heistä tulee itsetuhoisia. He saattavat myös uhota vahingoittavansa muita kuin itseään.

Häätanssijan ammatti on vaarallinen, sillä sen harjoittajia pidetään vapaana riistana.

Raiskaukset ovat tavallisia. Aina kun nainen lähtee esiintymään, hän ottaa valtavan riskin. Jos tanssikeikalta palaa vahingoittumattomana, se on melkeinpä pieni ihme. Kuvausryhmän kanssa tanssijat olivat turvassa, sillä kameroiden läsnäolo hillitsi miesten käyttäytymistä.

Elokuvaa tehtiin yhteensä viisi vuotta. Tekijät kohtasivat lukuisia vaikeuksia niin Marokon kuin Suomenkin päässä.

Marokossa meihin suhtauduttiin varautuneesti, koska kuvausryhmämme koostui ulkomaalaisista. Ei ollut helppoa löytää ihmisiä, jotka luottivat meihin tarpeeksi suostuakseen kameroiden eteen. Kuvauslupien saamisessakin oli ongelmia.

Suomessa haasteet liittyivät rahoituksen hankkimiseen.

Eräs nimeltä mainitsematon rahoittajataho kysyi minulta, miksi tällaista aihetta pitäisi rahoittaa suomalaisten verorahoilla.

Päähenkilö joutui vankilaan

Kun dokumenttia alettiin kuvata, Hind ei ollut tavannut sukuaan viiteen vuoteen. Hänen vanhemmillaan oli kuitenkin avaimet valoisampaan tulevaisuuteen: vain heidän hallussaan olevien asiakirjojen avulla Hind voisi saada virallisen henkilöllisyystodistuksen. Paperittomana Marokossa on käytännössä mahdotonta saada työtä tai asuntoa.

Elokuvassa Hindin sukua tavataan pariin otteeseen. Ohjaajan mukaan kohtaus, jossa Hind saapuu ensimmäisen kerran vanhempiensa luokse, on kuitenkin pelkkää teatteria.

Tilanne oli tietysti hyvin yllättävä perheelle, koska tyttärellä oli kameraryhmä mukanaan. Kaikki käyttäytyivät hyvin. Myöhemmin Hindin pikkuveli soitti hänelle ja sanoi, että jos Hind tulisi takaisin, he tappaisivat hänet.

Nuoresta iästään huolimatta Hindillä on kaksi lasta, joista vanhemman olinpaikasta hänellä ei ole tietoa. Nuorempi lapsi on Hindille tuntemattoman naisen hoivissa ja pitää tätä äitinään. Nainen ei suostu antamaan tytärtä takaisin Hindille, jos tämä ei pysty maksamaan korvauksia lapsen hoidosta.

Elokuvassa Hind saa kolmannen lapsen, jonka elatuksesta hän aikoo yrittää huolehtia itse. El Aboudin mukaan Hind sai myös keskimmäisen lapsensa lopulta luokseen. Tällä hetkellä hän on kuitenkin vankilassa.

En tiedä, miksi hän joutui vankilaan. Kuulin, että hän olisi käyttäytynyt väkivaltaisesti lapsiaan kohtaan, mutta syy voi yhtä hyvin olla joku muu. Kukaan ei oikein tiedä.

Häätanssi saa Marokon ensi-iltansa Tangerissa helmikuussa järjestettävillä elokuvafestivaaleilla. Mohamed El Aboudi ei pidä mahdottomana sitäkään, että elokuva pääsisi laajempaan teatterilevitykseen.

Kun aloimme tehdä tätä dokumenttia viisi vuotta sitten, en uskonut että se voisi päästä levitykseen Marokossa. Nyt suhtaudun toiveikkaasti. Marokon televisiossa elokuvaa tuskin tullaan esittämään, sillä Hindin ja hänen tuttaviensa kielenkäyttö on niin rajua.

Lue myös