Runsaasti Suomen ensi-iltoja

Espoo Ciné järjestetään elokuussa 32. kertaa. Viimeisimmistä koronarajoituksista huolimatta festivaali järjestetään livenä pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa. Kuten muissakin korona-aikana pidetyissä elokuvatapahtumissa, myydään Espoo Cinén esityksiin vähemmän lippuja kuin normaalisti. Elokuvia esitetään välillä 23.–29. elokuuta.

Isoimmat nimet tänä vuonna ovat molemmat kotimaisia, nimittäin Juho Kuosmasen Hytti nro. 6 (2021) ja Khadar Ayderus Ahmedin Guled & Nasra (2021), Cannesin elokuvajuhlilla nähtyjä molemmat ja saavat Suomen ensi-iltansa Espoossa. Spike Leen johtama raati palkitsi Kuosmasen toisen pitkän elokuvan jaetulla Grand Prix -palkinnolla. Espoossa Hytti nro. 6 nähdään avajaiselokuvana. Ahmedin leffa oli osana Cannesin Kriitikoiden viikon ohjelmistoa, ja jatkaa syyskuussa festarikierrostaan Toronton elokuvajuhlille.

Suomalaisia elokuvia on ohjelmistossa muitakin, kuten Kjell Westön romaaniin perustuva Rikinkeltainen taivas (2021) ja Tuija Halttusen Sodankylän elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut dokumentti Näin pilvet kuolevat (2021). Lisäksi viime vuonna ilmestyneiden elokuvien näkemiseen tarjoutuu mahdollisuus, sillä esimerkiksi Hamy Ramezanin Ensilumi (2020) ja Jenni Toivoniemen Seurapeli (2020) kuuluvat festivaalin ohjelmistoon.

Espoo Ciné on erikoistunut uuteen eurooppalaiseen elokuvaan. Agnieszka Hollandin Charlatan (2020) kertoo erikoisen tositarinan puolalaisesta kansanparantajasta. Gianfrancisco Rosin uusin dokumenttielokuva Notturno (2020) puolestaan kuvaa Lähi-idän sotien uhreja inhimillisellä ja intiimillä tasolla. Ranskalainen Spring Blossom (2020) on vain 21-vuotiaan Suzanne Lindonin ohjaama, käsikirjoittama ja tähdittämä herkkä kasvukertomus.

Erikoisnäytöksissä hullutellaan erikoisten lyhärien ja kulttiklassikoiden parissa. Flamingojen yön lyhärit -niminen pläjäys sisältää neljä kotimaista lyhytelokuvaa. Ilja Rautsin uusin feministinen splatter-komedia Night of the Living Dicks (2021) lienee ainakin taattua myöhäisyön tavaraa. John Watersin ikoninen Pink Flamingos (1972), josta on kaksi esitystä, ällöttää ja provosoi vielä liki 50 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Hempeämpiin tunnelmiin pääsee Amélien (2001) ilmaisessa ulkoilmaesityksessä.

Lisätietoa festivaalista: espoocine.fi