Villit karjut kotikatsomo

Valkoinen lihaa syövä keski-ikäinen heteromies on kriisissä, on ollut jo pitkään. Vaikka miesten väitetään alistavan naisia kaamean patriarkaalisen heteronormatiivisuuden avulla, aika surkeita ovat olleet väitetyn alistuksen hedelmät. Ihmiskunnan määrällistä vähemmistöä edustavat miehet kuolevat keskimäärin kahdeksan vuotta naisia ennen, tekevät rutkasti enemmän itsemurhia ja syrjäytyvät sosiaalisesti naisia herkemmin.

Miehuudelle ei aina löydy enää sijaa, joten ei ole siis ihme, että monen nykymiehen unelmana on vapaus ja irtiotto arjesta, kernaasti samanhenkisten pyyteettömien kavereiden kanssa. Näistä haaveista syntyy myös markkinarako äijäporukka-elokuville, joihin Wild Hogs kuuluu.

Siinä missä Syvän joen kaltaiset elokuvat etsivät miehen roolien ydintä dramaattisista eloonjäämistaisteluista, Wild Hogs keskittyy puhtaasti komediaan. Monen suomalaisenkin miehen ainoa illuusio vapaudesta syntyy usein auton ratissa ja tien päällä, liikkeessä sen itsensä vuoksi, joten lähtöasetelmaan neljän keski-ikäisen kaveruksen moottoripyöräretkestä on helppo samaistua. Yksityisajoneuvoilunhan tulisi olla jokamiehen edullinen kansalaisoikeus jo terapeuttisistakin syistä.

Omat opintonsakin Harley-Davidsonien myynnillä rahoittanut ohjaaja Walt Becker antaa kameran viilettää lämmöllä ja asiantuntevasti menopelien mukana, ja päärooleihin saatu nimekäs nelikko irrottelee vapautuneesti. John Travoltan Woody on menettänyt avioerokriisissä työnsä ja elämänhalunsa, kolesteroliarvojaan vastaan taisteleva hammaslääkäri Doug (Tim Allen) muistelee hurjaa nuoruuttaan ja haikailee poikansa kunnioituksesta. Tossun alla oleva Bobby (Martin Lawrence) haaveilee kirjailijan urasta, mutta tekee kirjaimellisesti paskaduunia siivoamalla työkseen vessoja.

Omalaatuisin porukasta on sulkeutunut ja neuroottinen tietokoneohjelmoija Dudley, joka on kömpelön epävarma eikä uskalla lähestyä naisia pelätessään epäonnistumista. Dudleytä esittävä William H. Macy tunnetaan miehenä, joka kykenisi näyttelemään kiinnostavasti, luonteikkaasti ja vakuuttavasti vaikka aidanseivästä, ja Macy vertyykin jälleen kerran mainioon suoritukseen sekä hahmonsa tunne-elämän kuvaamisessa että fyysisen tilannekomiikan vaativalla saralla.

Peruskuvio ei ole maailman ainutlaatuisin, mutta Wild Hogs yllättää positiivisesti olemalla hyväntuulinen, arjesta vapauttavan viihteellinen ja ennen kaikkea toimiva komedia, joka on kokonaisuutena parempi kuin mitä valtavirran Hollywood-komedialta voi yleensä odottaa. Noloimmat tilanteet kuten ukkojen naku-uinti piknik-alueella tai pervon moottoripyöräpoliisin edesottamukset kirvoittavat avointa naurua, mutta pääsääntöisesti komediallisuus ilmenee lempeän ironisena katsantona ystävysporukan keskinäisiin suhteisiin ja oman roolinsa etsimiseen maailmassa.

Sopivan dramaattinen ja Macyn hahmon kohdalla sopivan romanttinen ajomatka on sympaattista laatuviihdettä, jonka kaltaisia tarvitaan turhankin inhorealistisen ja toivottoman arkitodellisuuden keskellä. Samalla se houkuttaa tien päälle, vaikka sitten peltilehmälläkin Harrikan sijasta.