Tuhannen taalan tyttö kotikatsomo

Pirteällä tieteisirrottelullaan Demolition Man (1993) ilahduttanut ohjaaja Marco Brambilla ei sen vakuuttavammin säväytä elokuvallaan Excess Baggage / Tuhannen taalan tyttö. Kyse ei kuitenkaan ole täysin epäonnistuneesta tekeleestä, sillä ideat ja asetelmat ovat sinänsä hyviä, mutta ne vesitetään ponnettomalla toteutuksella. Yllätyksetön käsikirjoitus ei ole antanut paukkuja mihinkään parempaan. Yksinkertaisesti Tuhannen taalan tytössä ei ole tarpeeksi ryhtiä ja särmää sen vertaa, että elokuva nousisi keskivertotarjonnan yläpuolelle.

© 1997 Columbia TriStar

Emily (Alicia Silverstone)on rikas tyttölapsi, joka tekee mitä tahansa saadakseen huomiota. Eräänä päivänä hän lavastaa oman kidnappauksensa, vaatii ökyrikkaalta isäpapaltaan Alexander T. Hopelta (Jack Thompson) lunnaita ja lukitsee itsensä bemarinsa takakonttiin. Rahantekosuunnitelma menee kuitenkin mönkään, kun ammattiautovaras Vincent (Benicio Del Toro) varastaa kyseisen bemarin Emily takaluukussa. Tietenkin Vincent löytää Emilyn myöhemmin ja pienehköjen yhteenottojen jälkeen he päättävät jatkaa huijauksen juonta.

Isäpappa Hope alkaa jäljittää tyttöään ja hänen avukseen tulee Setä Ray (Cristopher Walken), joka ei ole eilisen teeren poikia. Edellä mainittujen lisäksi juonta sekoittavat myös poliisi ja FBI vakiotohinoillaan sekä Vincentin rikoskumppanit. Loppujen lopuksi tuhannen taalan tyttö sekoittaa monen miehenkörilään elämän.

Laastarimiehet käsikirjoituksen kimpussa

Tuhannen taalan tytön näyttelijäkaarti on pääosin nimekästä ja osaavaa joukkoa, mutta ironiset heitot ja kunnon poljento puuttuvat tyystin. Alicia Silverstonen tytti-imagosta olisi voinut vääntää jotakin Clueless-tyyppistä irvailua, mutta ehkäpä se ei ole ollut tarkoituskaan. Kuitenkaan pelkästään se, että rikkaan tyttörukan vedenpitävä huijaussuunnitelma mutkistuu matkan varrella, ei riitä kuin lähtöaskeleeksi. Koko elokuvan ajan se ei riitä kantamaan. Tuhannen taalan tytöllä on lupaava alku olla epätavallinen teinielokuva, mutta siihen se sitten jääkin. Ehkä Brambilla on ollut väärä valinta ohjaajaksi, sillä hän ei näytä tuntuneen tietävän mitä tehdä huonon käsikirjoituksen kanssa. Nyt elokuvassa on "paljon ei juuri mitään -sälää". Keskittyminen kidnappaukseen, juonen kuljettamiseen ja tilan antamiseen tarinan henkilöhahmoille olisi antanut tukea huonolle kässärille, mutta sen sijaan ohjaaja on tyytynyt kuluttamaan viimeisimmätkin kliseet.

Käsikirjoitukseen liittyvistä ongelmista kielii paljon se, että mukana kynähommissa ovat olleet kovat "laastarimiehet" Dick Clement ja Ian La Frenais. Max D. Adamsin taidot ensikertalaisena eivät ole näköjään yksinään riittäneet koko homman läpivientiin. Aikaisemmin ensiapuryhmä Clement ja Frenais ovat (ilman krediittiä) antaneet tekohengitystä esimerkiksi The Rockin (1996) kuiville saattamisessa.

Lopussa alku jo unohtunut

Tuhannen taalan tyttö on sangen pitkäveteinen elokuva. Ensimmäiset pilkkimisoireet ilmenevät jo elokuvan puolivälin jälkeen. Vaikka Alicia Silverstone on rainan houkutuslintu, niin tilaa olisi voinut antaa oikeillekin osaajille. Benicio Del Toro ja Christopher Walken pelastavat paljon huonossakin elokuvassa, mutta mielenkiinnon ylläpitämiseksi heille olisi pitänyt antaa muunkin kuin taustalla seisojan roolin. Silverstone ei ole toivottoman huono näyttelijä, mutta muovikaupungissa on kuitenkin pilvin pimein vastaavilla "näyttelijälahjoilla varustettuja" typyköitä. Clueless-meininki häneltä onnistuu hyvin, mutta turha yrittää olla jotakin, mitä ei todellakaan ole.

Yhteenvetona voin todeta sen, että tiukemmalla käsikirjoituksella ja paremmalla ohjauksella Tuhannen taalan tyttö olisi saattanut olla oikeasti jännittävä ja tunnetasollakin toimiva elokuva. Lopputuloksena on kuitenkin viritys, jossa kohtaukset unohtuvat saman tien, kun ne on kerran nähnyt. Elokuvan lopussa ei oikein muista, mitä alussa tapahtui. Myönteisenä puolena todettakoon taas se, että Tuhannen taalan tyttö junttaa esiin yhden perustotuuden elokuvanteosta: edes hyvät näyttelijät, kuvaajat tai ohjaajat eivät pysty pelastamaan toivottoman keskinkertaista käsikirjoitusta.