Timber the Treasure Dog kotikatsomo

Yksinhuoltajaisä asustaa pienellä farmilla teini-ikäisen tyttärensä ja poikansa kanssa. Maksuvaikeuksien takia paikka ollaan menettämässä, mutta perheen poika Mikey aikoo naapurin tytön Billien kanssa löytää huhutun aarteen, varsinkin kun perinnöksi saatu Timber-koira tuntuu aarteesta jotain tietävän.

Timber the Treasure Dog (2016) seurailee tuttuja seikkailupolkuja ja on mutkaton sekoitus nuorten etsivä- ja seikkailukirjoja sekä Kadonneen aarteen metsästäjien (1981) tyyppisiä elokuvia. Alakouluikäisiin tämän tyyppinen konsepti vetoaa edelleen, mikä onkin elokuvan merkittävin ansio. Toimivuus omassa kohderyhmässä on olennaista, vaikka elokuvalliset saavutukset jäisivätkin jonnekin matkan varrelle.

Vuosia valmistumisensa jälkeen meillä suoraan tallenteelle julkaistu Timber the Treasure Dog ei elokuvana ole kummoinen. Se on rutiinilla tehty koko perheen elokuvaillan virkaa toimittava seikkailuelokuva. Tarina etenee pääosakaksikon Mikeyn (J.D. Hoppe) ja Billien (Averie South) vetovastuulla aikuishahmojen jäädessä enemmän taustalle. Nuorten ohella eläimillä ja erityisesti Timber-koiralla on näkyvä rooli.

Eläinhahmot on elokuvassa laitettu jutustelemaan keskenään. Nykyisellään ratkaisu vaikuttaa jo hieman ummehtuneelta ja myös epäloogiselta sekä tarinan kannalta tarpeettomalta. Eläinten juttelulla on mahdollista syventää eläinhahmojen persoonallisuutta kuten aikanaan Babessa (1995), mutta useimmiten ihmis- ja eläinhahmojen varaan rakennetut elokuvat toimivat paremmin ilman eläinten keskinäisiä puhelahjoja.

Kertakatseluna komeissa maisemissa reippaasti etenevä aarrejahti täyttää tehtävänsä. Elokuvan lopussa pohjustetaan jopa jatkoa, mutta sen verran laimeaksi Timber the Treasure Dogin vastaanotto on jäänyt, että ainakaan toistaiseksi jatkoa ei ole seurannut.