Ystävä vai vihollinen?
The Little Traitor palaa nykyisen Lähi-idän kriisin syntyhetkille. Vuosi on 1947 ja tapahtumapaikkana brittijoukkojen miehittämä Palestiina, jossa lisääntyneet levottomuudet ja ulkonaliikkumiskiellot ovat arkipäivää. 12-vuotias Proffi viettää kesälomaansa ystäviensä kanssa pyssyleikkejä leikkien ja miehitysjoukkoja härnäten. Eräänä päivänä Proffi palaa kotiin sovittua myöhemmin ja rikkoo samalla ulkonaliikkumiskieltoa. Hän joutuu tekemisiin brittikersantti Dunlopin kanssa, joka antaa armon käydä oikeudesta. Dunlop ja Proffi ystävystyvät mutta saavat samalla huomata, että ulkopuolisen silmin ystävyys saatetaan tulkita myös petturuudeksi.
Amos Ozin romaaniin perustuvassa käsikirjoituksessa on moni asia periaatteessa kohdallaan. Tapahtumapaikkana Lähi-itä orastavine kriiseineen tarjoaa heijastuspintaa useille aiheille, joista ystävyyden ohella tärkeimmäksi nousee oikean ja väärän problematiikka. Ohjaaja Lynn Rothin valinta tarkastella tarinaa Proffin näkökulmasta on toimiva. Lapsi, ja siinä samalla katsoja, oppii näkemään maailman moniselitteisenä paikkana, jossa asioilla on aina monta puolta. Oletettu vihollinen saattaakin olla mahdollinen ystävä, jonka kanssa voi lukea samaa Raamattua. Entinen ystävä taas saattaa samalla muuttua petturiksi.
Elokuvan potentiaali loppuu valitettavasti kesken. Suurimman ongelman muodostavat henkilöhahmot, jotka kärkkäistä mielipiteistään huolimatta jäävät melko yksiulotteisiksi pelinappuloiksi. Nuo nappulat on kyllä elokuvan aluksi sijoiteltu taitavasti paikoilleen Palestiinan juutalaisten ja brittijoukkojen välisen jännitteen aikaansaamiseksi, mutta tarinan edetessä kummempaa syvyystasoa niistä ei löydy.
Karismaattisen Alfred Molinan työ kersantti Dunlopina on totutun vakuuttavaa. Ilman Molinan läsnäoloa elokuva hyppää hieman tarpeettoman oloisille sivuraiteille, joissa kesken kaiken aletaan seurata Proffin teini-ikäistymistä. Kyseinen episodi on toki hupaisa, mutta elokuvan teho löytyy lopultakin Proffin ja Dunlopin välisestä dynamiikasta. Tuntuu jopa siltä, että tekijöiden on pitänyt keksiä tarinaan ylimääräisiä juonia, jotta kokoillan elokuvan minuuttimäärä saataisiin täyteen.
Dvd-julkaisusta on karsittu pois kaikki mahdollinen lisämateriaali. Tämä on hieman sääli, sillä Israelin valtio tuntuu rahoittaneen elokuvaa merkittävästi. Pelkästään tämän tiedon valossa kuulisi mielellään lisää Lähi-idän poliittisen kriisin alkujuurille sijoittuvan elokuvan syntyprosessista
The Little Traitor on sinänsä ihan mukava leffa. Tarinasta olisi kuitenkin saanut puristettua lisää kierroksia irti. Ystävyyden ja petturuuden välisen rajan tarkempi tutkiminen olisi tietenkin saattanut viedä elokuvan suuren yleisön kannalta liian vaarallisille vesille. Tällaisenaan elokuvasta jää hieman lattea, keskinkertainen ja naiivi jälkimaku.
Seuraava:
Genova
Winterbottomin tyylin perustana on dokumentaarinen ote, joka tekee draamastakin todellisemman tuntuista.
Edellinen: Streets of Blood
Ammattitaidolla tehty rutiinivetäisy kategoriassa ”suoraan dvd-levitykseen”.