The Blair Witch Project kotikatsomo

Viime vuoden ja päättyneen vuosikymmenen yksi yllättävimmistä menestyksistä oli tämä mukamas dokumentaariseen kuvamateriaaliin perustuva mukamas kauhuelokuva. Kolmen vuonna 1994 kadonneen opiskelijanuoren jälkeensä jättämistä otoksista yhteen koottu tarina siitä, mitä heille oikein tapahtui Marylandin noidutuissa metsissä.

The Blair Witch Project sai osakseen jopa meillä Suomessa sellaisen mediakohun, että parempaa mainoskampanjaa saa hakea. Täysin olemattomalla budjetilla ja amatöörimäisesti toteutettu elokuva markkinoitiin joka kotiin television kautta niin kuin se olisi ollut osa arkitodellisuutta ja mediaa itseään. Nerokasta eikö totta? Ideana Blair Witch Project on mielenkiintoinen ja osoittaa kaikessa karuudessaan sen, ettei menestys tarvitse pohjustuksekseen miljoonien dollareiden tuotantokoneistoa tai edes osaavia näyttelijöitä. Puhumattakaan sitten käsikirjoituksesta tai muista elokuvaan liitettävistä osa-alueista. Kaiken pitää vain olla kuin se olisi totta.

Ja siinähän koko jutun juju piileekin. Vaikka Blair Witch Projectia on pidetty Cinema Veritén jälkeläisenä, niin itse näen sen vain jatkumona kaikille Tosi TV:n kaltaisille ilmiöille. Kun kaiken maailman valvontakamera- ja kotivideotallenteet hyppäävät silmillemme television kautta, ne saavat ennennäkemättömät mittasuhteet. Kaikki kun on niin totta ja ihan oikeasti tapahtunutta. Todellisuus on todellakin tuolla ulkona.

Itse elokuva ei paljon minua kauhistuttanut tai edes päässyt pelästyttämään. Täytyykin tunnustaa, että oli todella vaikeaa olla painamatta kaukosäätimen pikakelausnappulaa useampaan otteeseen. Sen verran rasittavaa oli katsella välillä maata pitkin vilistävää heiluvaa videokuvaa ja kuunnella kolmen todellakin keskivertojenkkinuoren dialogia. Alun kiinnostavuuden kadotessa nuorten mukana metsikön varjoihin jäi ainoaksi odottamisen arvoiseksi asiaksi se, kuinka nämä tylsimykset kohtaisivat loppunsa. Ja sekään ei enää puolenvälin jälkeen ollut niin tärkeää, kunhan heistä vain pääsisi eroon. Kauhun saralla mikään ei vedä vertoja itse koetulle pelolle ja sen antamalle eläytymisen mahdollisuudelle. Jos siis on telttaillut pimeässä metsässä ja kavahtanut kaikkia metsän ääniä makuupussinsa sisällä peläten henkensä edestä, niin tämä saattaa toimia.

Mitä Blair Witch Project sitten saa aikaan kauhuelokuvan genressä? Toivon vain, ettei se synnytä isojen studioiden tuottamia "tosi-tarinoita", joissa mukamas alkuperäinen videomateriaali kertoo tarinoita sarjamurhaajista tai muista nykypäivän antisankareista. Jos jotain positiivista täytyy tästä projektista repiä niin toivon, että tämä luo jonkinlaisen uuden halpatuotantoelokuvaperinteen. Tämän kautta voisivat nuoret elokuvantekijät löytää tiensä maailman valkokankaille tai edes television ruuduille. Ohi kaikkien pölyttyneiden miljardibisnesinstituutioiden.

ks. ensi-ilta & Telttaretki faktan ja fiktion rajamaille