Sky Captain and The World of Tomorrow kotikatsomo

Hindenburg III kiinnittyy New Yorkin pilvenpiirtäjään toisen maailmansodan aikana. Mukana on tiedemies, joka katoaa mystisesti. Suuren sanomalehden toimittaja Polly Perkins (Gwyneth Paltrow) kirjoittaa katoavista tiedemiehistä juttua, kun hän saa viestin tuntemattomalta: "tiedän kuka on seuraava." Perkins tapaa viestin jättäneen tiedemiehen, joka antaa ainoaksi vihjeeksi nimen Totenkopf.

Mekaanisten jättiläisten marssiessa kaupungin kaduilla paikalle hälytetään Joe (Jude Law), Sky Captainina tunnettu lentäjäsankari. Hän pelastaa kaupungin ja tapaa myöhemmin vanhan tuttavansa Pollyn, joka haluaa ison jutun ja apua vastaan luovuttaa vihjeeksi saamansa nimen. Tuttavat liittoutuvat ja alkavat yhdessä etsiä mystistä Totenkopfia.

Tarina on varsin tuttu. Ihmiset katoavat mystisesti, tässä tapauksessa tiedemiehet ja heidän katoamistaan ratkaisevat sankarit. Ensin matka maailman halki, jotta totuus saadaan selville ja sitten onkin jo kyse maailmanpelastamisesta. Juoneen ja taustalla soivaan musiikkiin on sekoitettu annos Indiana Jonesia, James Bondia ja Tähtien sotaa. Tarinan tasolla kyseessä on viihdyttävä seikkailuelokuva, jota katsoessa ei hirveästi pidä päätään vaivata. Epäloogisuuksia on viljelty tyylikeinona ja fantasiatarinoiden tapaan katsojan on mentävä mukaan tarinaan, vieköön se sitten minne tahansa.

Tarinaan kuuluu suurena osana hyvän ja pahan välinen taistelu. Uusi teknologia kuvataan kaiken aikaa hirviönä, joka on karannut kehittäjänsä käsistä. Ihminen on hyvä, mutta teknologiaan rinnastettuna pieni. Tarinassa mystinen Totenkopf (sir Laurence Olivier, josta kuvattua arkistomateriaalia on käsitelty) edustaa teknologian haaraa, joka on menettänyt otteen omiin joukkoihinsa ja teknologiaansa. Joe joukkoineen edustaa niitä, jotka puolustautuvat käsistä riistäytynyttä teknologiaa vastaan hieman vaatimattomammalla teknologialla.

Elokuvan valttikortti on siinä käytetty uusi teknologia. Koko elokuva on kuvattu tapahtumistaan ja miljööstään riippumatta studiossa, pääasiassa sinistä taustaa vasten. Lopputuloksesta on vaikea päätellä, että kaikki valaistusefektit ja taustat ovat tietokoneella tehtyjä. Kun jokainen kuva elokuvassa on käsitelty, syntyy omanlaisensa tunnelma. Värimaailmasta mieleen tulee alunperin mustavalkoisina tehdyt elokuvat, joihin värit on lisätty myöhemmin. Toisaalta tunnelma tuo mieleen Fritz Langin klassikkoelokuvan Metropolis.

Lisämateriaaleissa esitellään elokuvan ohjaajan ja tuottajien voimin tekoprosessia. Mukana on myös ohjaaja Conranin alkuperäinen kuuden minuutin lyhytelokuva, jonka hän on tehnyt käytännössä yksin, kotoaan poistumatta. Tällä tekniikalla tehdyt elokuvat saattavat hyvinkin yleistyä, mutta ehkä Sky Captainin tapauksessa kyseessä on prototyyppi, jossa ei olla vielä kovin syvällisesti kiinnitetty huomiota sen enempää näyttelijöihin tai juoneen.