Senna kotikatsomo

Brasilialainen F1-kuljettaja Ayrton Senna oli yksi moottoriurheilun kiehtovimmista persoonista jo ennen tapaturmaista kuolemaansa Italian Imolassa vuonna 1994. Traaginen ja ennenaikainen kuolema sementoi Sennan aseman formulaikonina. Asif Kapadian ohjaama dokumentti Senna (2010) pönkittää autoilijan ympärille syntynyttä sankarimyyttiä, mutta tekee sen niin vivahteikkaasti, ettei elokuva tunnu lainkaan henkilönpalvonnalta.

Dokumentti ei alun perin ollut Kapadian idea, vaan elokuvan tuottaneiden James Gay-Reesin ja Manish Pandeyn. Gay-Reesin isä oli taltioinut Grand Prix -kisoja työkseen ja intoillut murrosikäiselle pojalleen palavasieluisesta brasilialaiskuljettajasta. Formulafani Pandey tuli mukaan käsikirjoittajaksi ja vastaavaksi tuottajaksi.

Hämmästyksekseen tekijäkolmikko sai rajoittamattoman pääsyn 1980- ja 90-lukujen formulakisoissa tallennettuun filmimateriaaliin. Kamerat ovat taltioineet tilanteita ja kuljettajia paitsi kilparadoilla ja palkintokorokkeilla myös tallien takahuoneissa ja tiukoissa palavereissa. Runsaat lähikuvat kuljettajien kasvoista kertovat vaikeista valinnoista, pettymyksistä, turhautumisesta ja kateudesta. Voiton euforista hurmaa nähdään harvemmin.

Senna ei olekaan dokumentti pelkästään Ayrton Sennasta vaan koko parinkymmenen vuoden takaisesta formulakulttuurista. Elokuvassa kerrataan kyllä Sennan F1-uran vaiheet, mutta hänen yksityiselämäänsä sivutaan melko niukasti. Suhteet toisiin kuljettajiin, tallipäälliköihin ja formulapomoihin nostetaan tärkeimmiksi. Draaman keskiössä on Sennan ja ranskalaiskuljettaja Alain Prostin keskinäinen kilpailu.

Ajallisesti dokumentin pääpaino on vuosissa 1988–1993, jolloin Senna ajoi McLarenilla ja saavutti kolme maailmanmestaruutta. Kerronta kulkee kuitenkin vääjäämättömästi kohti Imolan tapahtumia, jotka määrittävät koko elokuvan tunnelman. San Marinon Grand Prix’n onnettomuuksientäyteisestä viikonlopusta on runsaasti kuvamateriaalia, joka paljastaa Williamsille siirtyneen Sennan olleen hyvin hermostunut ja ahdistunut kuolemaansa edeltävinä päivinä ja hetkinä. Kamera on mukana myös autossa, jonka hallinnan Senna kohtalokkain seurauksin menettää.

Senna on arkistomateriaalin käytön taidonnäyte. Tekijät ovat onnistuneet siivilöimään laajasta aineistosta kiinnostavaa, paljastavaa ja usein myös visuaalisesti tyylikästä kuvaa. Sennan ja Prostin tunnetilat ovat luettavissa heidän kasvoiltaan, mikä tekee sanattomasta kuvamateriaalista median haastattelutaltiointeja kiinnostavampaa. Brasilialaisen Antonio Pinton säveltämä musiikki näyttelee keskeistä roolia elokuvan herkkävireisen tunnelman luomisessa.

Dokumenttia varten on haastateltu useita ihmisiä Sennan sisaresta Vivianesta McLarenin tallipäällikkö Ron Dennisiin, mutta puhuvia päitä ei näytetä lainkaan. Kuvissa keskitytään autenttiseen kuvamateriaaliin kilparadoilta, kun taas haastateltavat esiintyvät urheiluselostajien tapaan pelkillä äänillään.

Elokuvassa nähdään myös Sennan perheen kotivideoita, ja dokumentintekijöillä onkin ollut perheen täysi tuki takanaan. Mahdollisesta puolueellisuudestaan huolimatta Senna on erittäin mielenkiintoinen, jännittävä ja emotionaalisesti vaikuttava elokuva, josta nauttiakseen ei tarvitse olla hiukkaakaan kiinnostunut kilpa-autoilusta tai urheilusta ylipäätään.